tuomoluoma

Kadonnut kansa?

Me olimme ahkera, rehellinen ja luotettava kansa. Pärjäsimme hyvin talvisodassa, vaikka emme ihan voittaneetkaan. Aikansa paavonurmet juoksivat ja hiihtivät meidät maailmankartalle. Teimme 70-luvulla paljon työtä liennytyksen eteen. Olimme kansaamme suuremmassa roolissa yhtenäisen Euroopan rakentamisessa.

Jokainen kantoi vastuunsa. Kaveria ei jätetty – ei edes kaverin kaveria. Patruunat pitivät huolta työntekijöistään ja duunarit yrittivät parhaansa. Maanviljelijät hoitivat tilojaan toimeentuloa suuremmalla rakkaudella. Ja perheitään siinä ohessa. Vanhuksia ei työnnetty vaivaiskoteihin, vaan he istuivat keppiinsä nojaten pihaportailla ja kertoivat elämänviisauksiaan lapsenlapsilleen.

Maailman johtavat mediat kävivät tekemässä juttuja talkoohengestä. Kirkonkylät ja kyläkoulut nousivat pitkien työpäivien aherruksella. Kyläläiset joivat ilta-auringon laskiessa hymy kasvoilla pullakahvit uskoen parempaan huomiseen.

Kaikilla oli usko siihen, että ilta on aamua viisaampi. Että huominen on tätä päivää parempi. Uskoimme ahkeruuteen ja yrittämiseen. Rehellisyys oli arvoista arvokkain. Jos johonkin voi silloin luottaa, niin suomalaisiin.

Sotavelatkin maksettiin viimeistä penniä myöten. Luotettavuus oli meidän tavaramerkki. Ja hyvä sellainen olikin, sillä me olimme maailman kärjessä kansainvälisessä kilpailussa. Emme todellakaan innovaatioilla tai kaupallisella osaamisella.

Me kerta kaikkiaan olimme monessa asiassa pienen mutta pippurisen porukan asenteen vuoksi paljon resurssejamme suuremmassa roolissa. Meitä arvostettiin sen vuoksi. Sillä mentaliteetilla rakennetun yhteiskunnan vuoksi meidät rankattiin monissa asioissa maailman kärkeen.

Mihin meidän asenne on kadonnut? Miksi emme enää luota vahvuuksiimme, vaan yritämme olla jotain muuta kuin mitä todellisuudessa olemme?

Jos teemme uuden teknisen innovaation, niin aasialaiset kopioivat sen viikossa. Mutta suomalaista asennetta ja luotettavuutta he eivät voi kopioida ikinä. 

Miksi emme enää usko itseemme?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

22Suosittele

22 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (93 kommenttia)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Mentaliteettimme ja asenteemme kuvaamanasi aikana saattoivat juontua siitä, että tiesimme ponnistelevamme oman maamme ja oman elämämme eli ns. kotijoukkueen puolesta. Sitä tuki myös arkikokemuksemme.
Miksemme ehkä enää ole po. asiasta yhtä varmoja? Epäilemmekö jostain syystä, ettei näin tapahtuisikaan?
Rehellisyys, luotettavuus, ponnisteluista koituvat hedelmät, omat vahvuudet, yhteisvastuu, oikeudentunto: millainen kokemus meillä näistä on 2000-luvulla?
Ovatko nämä aidosti myös eurooppalaisia arvoja, vai ainoastaan sanoja, joilla ei ole vastinetta arkikokemuksissamme esim. EU/euro-kontekstissa?

Käyttäjän tuomoluoma kuva
Tuomo Luoma
Mikael Kerokoski

Komppaan Seppoa. Veronmaksu- ja työntekomoraali rapistuvat kun verorahoja pumpataan ylikansallisille yrityksille, ja omassa maassakin ailustellaan bemareita ja kattohuoneistoja. Kokonaisveroaste huitelee korkeammalla kuin kommunisti osasi unelmoida, ja ostovoima on länsimaiden huonoin.

Tuloveroaste pitäisi pudottaa kokonaisuudessaan 25% luokkaan kunnallisveroineen. Tästä päästäisiin oikeastaan 25% tasaveroon tulolajista riippumatta. Yhtiövero voitaisiin laskea vaikka 10 prosenttiin, osingoista sitten 15% vero päälle. Katsellaan sitten uudestaan josko työnteko kiinnostaisi.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #4

Nomeklatuuran huono moraali korreloi kansan verojen maksuhalukkuutta. Jatkuva valehtelu kansalle ei edusta korkeaa valtiomiesajattelua.

Suomi on tästä syystä joutunut ja joutuu jatkossa vielä kovemmin kiristämään sanktioitaan.

Suomella on siitä kokemuksia Nuijasodan ajoilta.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen Vastaus kommenttiin #4

Miten uskot veroasteen laskun auttavan kansallista yhteenkuuluvuuttamme tai kaveria ei jätetä -henkeä? Eikö se nimenomaan vie meitä kohti oman edun tavoittelua ja totaalista itsekkyyttä?

Tuomo kuuluttaa yhteenkuuluvuutta ja sitä, että pystyisimme kilpailukyvyn nimissä luopumaan saavutetuista eduistamme. Raha on työnteon kannustimista kenties kehnoin: sitä ei ikinä jaeta kuitenkaan tasapuolisesti. Tekijät saavat yleensä aina vähiten.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Valitettavan oikeaanosunut kirjoitus.

Kansan katoamiseen on nähdäkseni kaksi perussyytä, jotka liittyvät toisiinsa: kansainvälistymisen ja yli-individualistisen uuslibertarismin nousu valtiouskonnoksi ja Suomen itsenäisyyden lakkauttaminen. Keskinäinen, tyhjänpäiväinen, kansallinen riidanhaastaminen on toiminut lisätekijänä. Nämä yhdessä tekivät yhteen hiileen puhaltamisen älyllisesti tyhjäksi - kun ei ole valtiota Suomi, ei voi toimia valtiossa Suomi valtion hyväksi. Suomalaiset ovat muuttuneet lampaiksi, jotka osaavat enää sanoa vain "mää, mää, mää".

Muuten, pikku täsmennyksenä, kyllä Suomi voitti Talvisodan, eikä pelkästään "melkein". Voitti myös Jatkosodan.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Se oli aikaa ennen nettiä ja tietenkin kaupallisia TV-kanavia tositeeveeformaatteineen. Netti vapautti raivoajat ja raivottaret, saatiin vihapuhelainsäädännöt ja uusi BB-luokka söi palstamillimetrit hyvällä ruokahalulla. Rakenteet alkoivat murtua, se talkoohommakin on ilmeisesti nykyisin veronalaista puuhaa, jotta saataisiin paalua sähköseiniin ulosvedettäväksi. Menneen ajan aktiviteettejä voidaan harrastaa pop-upeina silloin tällöin, mutta ei muuta.
Onneksi netti ei kuitenkaan toiminut Kekkosen aikana. Tämänkin alustan suunnittelijan olisi ollut pakko varustaa kommenttiketju seuraavilla laatikoilla: Ulkopoliittisesti hyväksyttävä, Uudelleenkoulutukseen vuorijonon taakse ja vastaa .
Toisaalta Talvisota oli kaksiteräinen miekka, maahanmuutto olisi vielä paluumuuttoa vuorijonon takaa ja ATK-systeemi toimisi pitkin ja poikin.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Asian voi nähdä niin, että ennen kaikki oli paremmin. Sen voi nähdä myös niin, että Suomi tulee nyt ennenkokemattoman tasapainoisesti toimeen kaikkien naapurimaiden kanssa, suomalaiset ymmärtävät paremmin kuin koskaan kaukaisempiakin kulttuureita ja suurin osa hyväksyy erilaisuuden, hyvin moni suomalainen yritys pärjää globaalissa kilpailussa oli taantuma tai nousukausi ja Suomi on aina vain houkuttelavampi matkailumaa, koska olemme entistä avoimempia ja kansainvälisempiä.

Vaikka vanhaan maailmaan liittyy paljon myönteisiä mielikuvia, on siellä myös ankeutta ja kurjuutta. Suosittelen luettavaksi esimerkiksi Minna Canthin Köyhää kansaa vuodelta 1886, jos yhden ääripään haluaa kokea.

Käyttäjän tuomoluoma kuva
Tuomo Luoma

Olen aivan samaa mieltä Markun kanssa. Mutta olemme "kansainvälisenä" Suomena kuitenkin vielä sen verran polkumme alkupäässä, että aivan samoin kuin yritystoiminnassakin tulevaisuus pitäisi rakentaa ensisijaisesti omien vahvuuksien varaan.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Huusko menee tuossa samaan "tilastoansaan" kuin muukin suomalainen yhteiskunnallinen eliitti (sellaiseen kuuluvaksi kait Suomen suurimman verkkolehden päätoimittaja pitää lukea): Yhteiskunnan menestymistä EI mitata sillä, miten menee niillä, joilla menee hyvin. Swazimaassakin eliitillä menee hyvin, vaikka maa on yksi maailman köyhimmistä.

Yhteiskunnan toimivuutta mitataan sillä, miten menee niillä, joilla menee huonosti. Ja Suomessa niillä, joilla menee huonosti, on mennyt koko ajan huonommin jo vuodesta 1982, kun Mauno Koivisto kruunattiin. Ja menee jatkossa vielä huonommin, jos nykyinen suuntaus yhteiskunnan kehittämisessä jatkuu.

Eliitti on unohtanut, että kaikki muutos on kehitystä, mutta kaikki kehitys ei ole edistystä.

Käyttäjän tuomoluoma kuva
Tuomo Luoma Vastaus kommenttiin #13

Oletko Jouko tosissasi sitä mieltä, että huonosti menevillä menee huonommin kuin meni 1982?

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #15

Riippuu vähän miittaustavasta, mutta monelta osin, kyllä. Esimerkiksi 80-luvulla Suomessa oli noin 200 asunnotonta koko maassa, nyt heitä on pelkästään pääkaupunkiseudulla jo tuhansia. Yleisesti ottaen köyhyys on lisääntynyt ja köyhien sosiaalinen asema heikentynyt, jopa melko tasaista tahtia.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund Vastaus kommenttiin #16

Jouko, "hesarin" toukokuun kuukausiliitteessä oli artikkeli "aina on parempaanpäin menty" Tuossa artikkelssa verrattiin Suomea 30v. välein alkaen v.1926. Suomalaisten elinaso on aina noussut, aina on parempaan päin menty, ja uskon myös tulevaisuudessa mennään. 80-luvulla oli huomattavasti enemmän kuin nuo mainitsemasi 200 asunnotonta, niitä ei vai silloin tilastoitu.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #19

No joo, aina voi väittää, että jotain ei tilastoitu, ja siksi tilasto ei pidä paikkaansa. Mutta kyllä tilastoitiin. Käytännössä tilastointi oli tarkempaa kuin nykyisin, sillä tuolloin vielä irtolaislainsäädäntö edellytti asuntoa. Asunnottomat olivat tarkkaan tiedossa. Nykyinen tilanne on hämärämpi, koska asumista ei enää niin tarkkaan valvota.

Ja "paremmin menemisestä" totesinkin jo edellä: kyse on siitä, kenellä menee paremmin. Niillä, joilla menee hyvin, menee hyvin aina ja kaikkialla. Ratkaisevaa on, miten menee niillä, joilla menee huonosti.

Jarkko Hietala Vastaus kommenttiin #20

"Ja "paremmin menemisestä" totesinkin jo edellä: kyse on siitä, kenellä menee paremmin. Niillä, joilla menee hyvin, menee hyvin aina ja kaikkialla. Ratkaisevaa on, miten menee niillä, joilla menee huonosti"

Suomessa on 367 0000 ihmistä maksuhäiriö rekisterissä se on kohta enemmän kuin mitä oli 90-luvun laman pahimpina vuosina, joillakin kaikkein köyhimmissä lähiöissä, jopa 30% asukkaista vauvasta vaariin on maksuhäiriömerkintä rikkaammilla alueilla taas alle 1% on maksuhäiriö jos sitäkään.

Erityisen suurin osa maksuhäiriömerkinnän omaavista on nuoria alle kolmekymppisiä toinen lisääntyvä ryhmä maksuhäiriö rekisterissä yli kuusikymppiset eläkeläiset.

Suomessahan kokeiltiin aikaisemminkin historiassa koko nuorison kriminalisointia 1800-luvulla pohjanmaan häjyjen ja puukkojunkkareiden aikaan.

"Nykyinen tilanne on hämärämpi, koska asumista ei enää niin tarkkaan valvota."

Ainakin Helsingissä nuorten asunnottomuus on lisääntynyt valtavasti työllisyystilanteen heikentymisen ja asumiskustannusten nopean nousun takia. Asunnottomien nuorten määrä on pelkästään Helsingissä noussut yhdessä ainoassa vuodessa 45,4%. Tämä on sitä kääntöpuolta voitontavoittelulle kun asunnosta pitää saada maksimi tuotto ja työntekijästä maksimituotto ja pätkätyösuhteilla ulkoistetaan yrittäjä riski nuorten niskaan.

http://yle.fi/uutiset/asunnottomien_nuorten_maara_...

Se, että sanotaan, että nuorilla on asiat paremmin kuin koskaan ei lämmitä kadulla pakkasessa tai porraskäytävässä nukkuen.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #68

''Suomessa on 367 0000 ihmistä maksuhäiriö rekisterissä se on kohta enemmän kuin mitä oli 90-luvun laman pahimpina vuosina''

Ennätykset on tehty rikottavaksi.

Käyttäjän koivan25 kuva
anja koivistoinen Vastaus kommenttiin #19

Arto Granlund, ei kaikkea tarvitse uskoa, mitä lehdissä lukee. Kyllä minä vaan väitän, että huonompaan suuntaan ollaan menossa. 90-luvun lama näkyy ja tuntuu vieläkin.
Minulla ainakin menee huonommin kuin 80-luvulla. Ja uskon, että on myös muitakin, jolla on sama tilanne. Toki joillakin menee paremmin kuin 80- luvulla.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry Vastaus kommenttiin #15

En ala tarkemmin /osaa selittää, mutta siitä olen vara, että 1982 meillä meni kollektiivisesti paremmin. Savupiipputeollisuus oli vielä voimissaan.

Sen ajan työttömätkin, joita oli vähemmän, saivat aikaan sidottua työttömyyspäivärahaa. Yrittäjät olivat paljon rehellisempiä tuona aikana. Ei soitelleet ja kyselleet saako lähettää sukat ilmaiseksi, tai kameran eurolla, ei ole mitään seurauksia. Nyt tieddämme, kun ilmaiset sukat otat vastaan, sitoudut kymmenien, jopa satojen euron tilausvastuuseen.

Kansakunta oli eheytyneempi, joskin noista ajoista lineaarisesti pikkuhiljaa näivettyvä.

Toki, joillakin meillä, ei minulla, mutta joillakin meillä, ehkä muutamalla prosentilla menee paremmin, kuin koskaan ikinä kellään.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #24

"Toki, joillakin meillä, ei minulla, mutta joillakin meillä,"
Mitä tällainen "me" tarkoitta? Eikö oikea pronomini olisi "he"?

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #50

Me Suomen kansa, suomalaiset, olemme "me", Suomen kansalaiset. ei "he".

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry Vastaus kommenttiin #51

Tässä yhdyn Jouko Heynoon, mutta toki vaan asiamielessä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #51

Onko nykykieliopin mukaista käyttää monikon ensimmäinen persoonapronomiini sellaisesta joukosta johon ei itse kuuluu?
kysyy nimim. jälkijättöinen.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #56

Pronomini oli ihan oikea, sijamuoto väärä, po. "joillakin meistä".

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #15

Silloin valtio ja kunnat tarjosivat vielä työllistämistöitä.

Elias Söderlund Vastaus kommenttiin #15

Uusiliberalismi hyödyttää eniten vain eliittiä tai nitä joilla on jo pääomaa. Tuloerojen kasvu eriarvoistuminen on kasvanut maailman laajuisesti hyvässä vauhdissa. Yhteekuuluvuus yli-induvitualisessa yhteiskunnassa jossa eriarvousuus ja sen aiheuttamat asiat rehottavat, on todella vaikeaa eri intressejen takia. Loppu peleissä tätä tapahtuu maailmanlaajuisesti, suurin osa ongelmista johtuu fiat-rahasta eli aina vain kasvavista veloista. Nykyisissä melkeen kiveen kirjoitetuissa sännöissä multikansallisten yritysten etu melkein ihan missä valtiossa vain menee kansalaisten edelle hyvä esimerkki tämä älytön kaivoslaki. Kuten politiikassa näkyy luokkaerojen kasvaminen pistää jokaista vielä syvemmin omaan 'jengiinsä', Usa:ssa tämä hyvin nähtävissä. Poliitikkojen kädet sitovat markkinavoimat, eivät pysty tekemään päätöksiä ottamatta markkinavoimia huomioon muuten tulee rangaistus valtiolle esim AAA luottoluokituksen putoaminen. Nyt kun meiltä rikotaan hyvinvointivaltiomme rakenteita rikotaan se tapahtuun niin kutsutun 'vapaan markkinatalouden' voimin on meidän kysyttävä mihin suuntaan haluamme. Itse kuulutan omavaraisuutta siinä määrin missä se on mahdollista paikallissuutta ja oikeasti vapaita markkinoita

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #99

Tuo "fiat-rahasta" puhuminne alkaa jo saavuttaa koomisia piirteitä. Tosiasia on, että mitään muuta rahaa ei ole olemassa, eikä ole koskaan ollut. Siitä, mitä "raha" on, tarkemmin: http://jheyno.puheenvuoro.uusisuomi.fi/152551-kans...

erityisesti:

http://jheyno.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123703-raha...

Elias Söderlund Vastaus kommenttiin #13

Edistystä ei maailmassa ole tapahtunut kokonaisuudessa pitkään aikaan. Teknoogia on kehittynyt että voisimme käyttää puhdasta energiaa uudistuvia luonnonvaroja. Lääkkeitä olisi moniin esim köyhissä maissa vaivaaviin sairauksiin, mutta mikä yhteistä kaikkia näitä oikeaa edistystä tuovien asioden käyttöön ottoa vastaan taistelevat markkinavoimat voittojen tavoittelun huumassa. Ehkä unohtanut, ehkä hyvää bisnestä. Loistava pointti Jouko

Käyttäjän vesaluoma70 kuva
Vesa Luoma

Moni ihminen on Suomessa kadottanut sielunsa epäjumalan alttarille mm.liialliseen työn tekoon,materialismiin,viihteeseen,tieteeseen ym.Edellä mainituista asioista,kun tekee parannuksen niin uskoisin Suomen henkisen hyvinvoinnin kohentuvan.Ihminen,kun oppisi tyytymään kohtuuseen,niin kaikilla olisi hyvä olla.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Kun Venäjä on taas vahvan isähahmon hoivassa, heräilee Suomessakin toiveita uudesta Kekkosesta. Vahva johtaja taikoisi meidät kaikki olemaan samaa mieltä. Soini on kekkosmainen pelimies ja käsitys omista kyvyistä samalla tavoin rajaton.

Neuvostoliitto salli suomalaisen teollisuuden käydä kauppaa länteen ja monilla meni sen ansiosta taloudellisesti hyvin. Itäblokissa oltiin tuosta etuoikeudesta katkeria ja ollaan varmaan vieläkin. Suomen on vaikea löytää paikkaansa Itä-Euroopan pikkumaiden suuressa joukossa.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Uusi sukupolvi on aina jonkin verran arvoitus edeltävilleen. Minkään polven ei kannata, eikä pidä yrittää tehdä täydellistä tai valmista. Seuraavan polven reaktio voi yllättää, jos tuputetaan annettuna jotain mihin ei pysty itse vaikuttamaan. Kelkka voi kääntyä arvaamattomastikin. Aina pitää olla jotakin mihin sukupolvi pystyy laittamaan oman merkkinsä.

Kuuntelin Radio Helsingin Norpan maailmaa, jossa jutusteltiin Mikko Alatalon kanssa. Hän kertoi lukioikäisestä pojastaan, joka oli sanonut haluavansa muuttaa asumaan tyttöystävänsä kanssa. Alatalo oli sanonut, että hänellä olisi yksi asunto. Johon poika oli vastannut, että ei tartte, että kun kertoo sossussa, että ei tule toimeen vanhempiensa kanssa, niin sieltä maksetaan kaikki.

Tuo asenne, se on uudenlainen; kaverit — siis pojan oma sukupolvi — joilta poika oli tiedon saanut ajattelee jostain syystä noin. Siinä on erilailla tekemistä, jopa kapinaa edellisen sukupolven ajattelua kohtaan, kun keskiluokkainen nuori toimii noin. Joku kuittaa varmaan kasvatuksella, joku löyhällä yhteiskunnan rahalla. Minusta asia ei ehkä ole niin yksinkertainen.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Nauroin pitkään Tuomon uutta matemaattista termiä. Genrematematiikka.

Suomen taloutta on tosiaan johdettu tällä uudella matematiikalla.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Me olimme ahkera, rehellinen ja luotettava kansa. Pärjäsimme hyvin talvisodassa, vaikka emme ihan voittaneetkaan."

Minä edustan sellaista näkökulkaa, että erillissota, Talvisodan me voitimme. Taistelut, varsinkin alkupäässä me voitimme ne jopa ylivoimaisesti.

En ole sotahistorian asiantuntija varsinaisesti, mutta onpa noita kirjoja aiheesta tullut luettua. Mm. Neuvostoliittolais-näkemys "vähäisestä sodasta" joksi ne itse sitä sanovat.

http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID=280&compone...
http://seura.fi/sota/sotahistoria-sota/kuoleman-di...

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Ihan hyvä kirjoitus. Seppo Oikkonen taisi sanoa sama asia hieman aiemmin ja perusteellisimmin:

http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuom...

Käyttäjän tuomoluoma kuva
Tuomo Luoma

Ihan selvyyden vuoksi, niin en haikaile menneisiin, enkä usko impivaaralaisuuteen. Ajattelen vain asiaa saman kautta kuin yrityselämässä: jos menee pieleen, niin jotakin pitää tehdä toisin ja kilpailukyky pitää perustaa omiin vahvuuksiin – ei pelkästään omiin haaveisiin.

Ja mitä tulee elintasoon, niin omat 40-luvulla syntyneet sisarukseni valmistuttuaan saivat valita Mikonkadulta, mihin firmaan menevät töihin ja kämppä Helsingin keskustassa oli maksettu alla kymmenessä vuodessa. Itse 60-luvulla syntyneenä sai työpaikan vielä aika helposti ja asuntokin löytyi perheelle, vaikka toki velkataakka oli suurehko. Mutta omilla 80-luvulla syntyneillä lapsilla on ollut ihan helvetin vaikeaa löytää ”oikeaa–ei-pätkätyötä” ja perheasunnosta lähelläkään Helsingin keskustaa on ihan turha haaveilla ilman ulkopuolista sponsorointia.

Onkohan tällainen sitten elintason mittari vai ei?

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Mitä tarkkaan ottaen on tämä jatkuvasti keskusteluissa esiin tuleva "impivaaralaisuus" ja mikä siinä on negatiivista?

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Impivaaralaisuus olisi tosiaan hyvä määritellä. Tarkoittaako se ehkä rajojen sulkemista ulkomaankaupalta, vai ehkä jo vapaakauppaan tyytymistä liittovaltion sijaan?

Käyttäjän miljasaresvaara kuva
Milja Saresvaara

Kuvailemasi edellisten vuosikymmenten "parhaat puolet" vaativat ainakin vähän uskoa tulevaan, päämäärätietoisuutta ja jonkin verran ehkä yhteisöllisyyttä.

Nykyään tosiaan jos toimeentulo on monilla ihan epävarmaa ja työ "pätkää", ym, on tulevaisuutta hankalampi suunnitella. Se tarkoittaa myös että yhä useammat joutuu pyörähtelemään tukia hakemassa, missä huomaa monet että täytyy pitää kieli keskellä suuta, vähän oikoa mutkia tai jättää jotain kertomatta että välttyisi joltain järjenvastaiselta byrokratia-yksityiskohdan pyöritykseltä.
Hankalimmassa tapauksessa joka pikku työnpätkästä saa kilpailla ja hankkia uusi paikka aina uudestaan ja uudestaan, jos pystyy. Työpaikkoja korvataan jossain paikkaa vain ketjuttamalla harjoittelijoita, mikä saattaa tuntua väärältä jos jo osaa homman ja tekee saman, tai jopa enemmän kuin paikassa ne jotkut vielä palkkaa saavat. Samaan aikaan varakkaimmat vie voittonsa ja rahansa veroparatiiseihin ja työtä teetetään polkuhintaan virolaisilla sun muualla. Samaan aikaan saa lukea poliitikkojen rahojen väärinkäytöksistä sun muusta. (yms, yms)
Tulee kuvaa että pienen petoksen keinoin sitä lähinnä parhaiten pärjää nykyään.

Sitten pitäisi olla nuoren itsen rehellinen, luotettava ja kirkasotsainen tällaisen todellisuuden keskellä. Mitenhän se onnistuu?

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Mutta omilla 80-luvulla syntyneillä lapsilla on ollut ihan helvetin vaikeaa löytää ”oikeaa–ei-pätkätyötä” ja perheasunnosta lähelläkään Helsingin keskustaa on ihan turha haaveilla ilman ulkopuolista sponsorointia.''

Minä olen 50 -luvun alussa syntynyt ja paljon helpompaa oli saada töitä ja asunto kuin nyt nykynuorilla.

ALV oli silloin 11% ja kuntaverot 11%. Virkamiehiä oli niin vähän, että ne tunsi Lahden kokoisessa kaupungissa nimeltä. Silti hommat toimivat hyvin.

Ensimmäisen kesätyöpaikkani sain 1969. Keskiolut kertoimella oli 15 -vuotiaan palkkani 350mk ./. 0,85mk = 412 pll. 1,50 euroa x 412 pll = 617 euroa netto ja tuo siis maksettiin 15 -vuotiaalle.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Myös työntekijöiden itsenäisyys ja vastuunkanto ovat kilpailuetujamme. Suomalainen kulttuuri sopii tehokkaaseen työntekoon. Emme ole (yksityisillä aloilla) byrokraattisia ja kankeita kuin saksalaiset, emmekä kulissien varaan rakentavia sekä hierarkisia kiinalaisia. Japanilaisetkin jäävät taakse byrokratian ja vastuun pelon takia. Epäonnistumisen ja häpeä on siinä takana. Ruotsalaiset ovat sosiaalisia, eli eivät uskalla tehdä kovia päätöksiä siinä missä suomalaiset.

Jos vielä opimme kehumaan silloin, kun aihetta on ja välttämään turhaa äyskimistä, niin tekemisen meininki paranee. Ja tarvitsemme lisää uusia johtajia, uutta verta.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Ennen kaikkea me tarvitsemme kulutuskykyisiä kansalaisia, massojen ostovoimaa, toimivia kotimarkkinoita, jotta tässä maassa ylipäätään kannattaisi - tai edes pystyisi - yrittää yhtään mitään. Ja se onnistuu vain tasaamalla tuoeroja kireämmällä veroprogressiolla ja tehostamalla tulonsiirtoja vähävaraisille, kulutuskyvyttömille. Samalla syntyisi myös säästöjä.

Helppo alku olisi työttömän peruspävärahan nostaminen 20 €:lla päivä, mikä toisi muutaman miljoonan säästöt välittömästi ja samalla tehostaisi merkittävästi sosiaalitoimen hallintoa.

Jouni Nordman

Eli kummastusta silloin jotu etsimää, mikis julkisella puolellea on byrokratia päässyt paisumaan kohtuuttoman suureksi. Tähän itse pidän suurinpana syynä naisten tulemista valta työvoimaksi monella julkisen puolen alalla, joka taas on nostannut naimattomia naisa julkisellapuolella varsinkin perhe ja terveys puolella korkeisiin virkoihin. Joko on taas aiheuttanu heidän mukaista johtamista, joka on ollut laitos ihannetta ihanoivaa. Sillä suomessa on purettu monessa kunnassa halvat tavat asioita tehdä, jonka on korvannut kalliita järjestelmän itse ylläpitävät laitokset.

Tästä on hyvän esimerkinä perhehoito paikkojenb vähenemin, jonka kehittämiseen vasta nytten on alettu kunnissa kiinnitämään huomiota, kun laki vaatii lapsille hoitopaikat, mutta itse hallinoon itse rakentamat lastentarhat ovat vaikeesti lasten mukaan siirrettävissä, sekä todella vakeat mahdolistaa näiden säänetlyt syntyvyyksien vaihtelussa.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Varmaankin suomalaiset ovat pitkälti aivan samanlaisia suomalaisia kuin ennenkin, hyvine ja joinekin huonoinekin puolineen. Jos jotain muutosta on tapahtunut, niin varmaankin yksi keskeinen tekijä on maapallon talouden integroituminen ja rajojen madaltuminen (internet, maailmankaupan vapaus, ylikansallinen EU). Toinen, mutta selvästi pienempi tekijä voisi olla yleinen keskimääräinen vaurastuminen.

Rajojen katoamisen seurauksena suomalaiset voivat nyt tuoda oman positiivisen (ja negatiivisenkin) panoksensa koko maanosan ja maailmankin kehitykseen. Toisaalta Suomen eteen kontribuoiminen laimistuu, koska koetaan, että rajat eivät pidä, vaan ponnistusten tulokset valuvat milloin minnekin.

Kansainvälisyys on lisännyt toisten kansojen ymmärrystä. Uudet suomalaiset sukupolvet ovat Euroopassa ja maailmalla kuin kotonaan. Toisaalta myös rajojen poistaminen on varmaankin nostanut myös muukalaisvastaisuuden tai tarpeen puolustaa omaa perinteistä kenttää ja suomalaisuutta uusiin ennätyslukemiin. Samoin kansainvälistyneiden ja muidenkin perässä seuraavien johtajiemme palkat ja asuntoedut ovat nousseet uusiin ennätyslukemiin, aiheuttaen pientä kitkaa ja kateutta.

Suomi on perinteisesti ollut hyvin korruptiovapaa ja tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa kansalaiset ovat voineet pitkälti luottaa toisiinsa ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuuteen. Mittausten mukaan näin on edelleen, mutta intgroitumiseen liittyy myös pelkoja siitä, että käytännöt ja rahojen kulkureitit ja päättäjät eivät ole enää samoja tuttuja ja turvallisia kuin ennen. Miksi tehdä työtä sellaisen yhteisen hyvän puolesta, johon ei enää usko, ja jonka toimintamekanismeja ei enää ymmärrä.

Integraatio myös jakaa selvästi kansaa. Osa seisoo kaasupolkimella ja osa jarrupolkimella. Perinteiset jaot, kuten vasemmisto vs. oikeisto ovat korvautuneet osin jaolla liittovaltiomielisiin ja itsenäisyyden puolustajiin. On selvää että tämä aiheuttaa vähintään sekaannusta kansalaisten mielissä. Myös Suomen sisällä kamppaillaan samaan tapaan paikallisuuden ja kekittämisen välillä. Ei kyläkouluja rakenneta enää takoilla, vaan talkoilla rakennetut kyläkoulut myydään nyt eniten tarjoavalle (tämä liittyy myös vaurastumiseen ja autoistumiseen).

Vahvimmat kansalaiset kokevat pärjäävänsä Brysselissäkin. Heikoimmat kansalaiset pelkäävät, että ulkomaiset työntekijät vievät heidän työnsä (joko Suomessa tai ulkomailla).

Väitän siis, että perinteistä talkoohenkeä ja vastaavia yhteen hiileen puhaltamisen ilmiöitä hämmetävät eniten rajojen madaltumisen aiheuttamat uudet tuulet. Ne ovat tuoneet myös taloudellista etua ja kansainvälisiä tuulahduksia, mutta toisaalta perusturvallisuus ja suomalaisten yhteenkuuluvaisuuden tunne vähenevät myös automaattisesti. Sitä en tiedä laimenevatko nuo mainitsemasi suomalaisuuden positiiviset piirteet jatkossa keskimääräisen korruptoituneeksi yleiseurooppalaisuudeksi, vai löytävätkö suomalaiset uuden yhteisen pohjan omalle suomalaisuudelleen (yhtenä positiivisena saarekkeena kansojen yhteen toimivassa meressä).

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Osuit asian ytimeen: "Vahvimmat kansalaiset kokevat pärjäävänsä Brysselissäkin. Heikoimmat kansalaiset pelkäävät, että ulkomaiset työntekijät vievät heidän työnsä (joko Suomessa tai ulkomailla)."

Aiemmin pohdittiin, miten Suomii pärjää, nyt pohditaan, miten "minä" pärjään.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''työntekijöiden itsenäisyys ja vastuunkanto ovat kilpailuetujamme.''

Sen tulokset syö mammuttimainen julkinen sektori, joka torppaa nuo edut. Kaikki tietävät missä ongelma on, mutta sille ei tehdä mitään.

Poliitikot ovat nykyisin ammattilaisia tai virkamiehiä, joten asialle ei tehdä mitään. Vain pakon edessä taivutaan. Silloin on jo vahinko tapahtunut.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Tämä: "asialle ei tehdä mitään" ei pidä paikkaansa. Poliitikot on vaaleilla valittu, ja ne voidaan myös vaaleilla vaihtaa - jos halutaan.

Käyttäjän JaniMtt kuva
Artturi Määttä

Kun annat ulkovalloille pikkusormen, se vie koko käden. Kekkosen perintöä on tuo kadonnut kansa. Viimeiset 40 vuotta on kuljettu suoraviivaisesti kohti henkistä rappiota.

Ihminen syntyy hyväntahtoisena, yhteisöllisenä ja empaattisena.
Hän alkaa kehittymään ympäristönsä kaltaiseksi ja alkaa imemään toimintamallien vaikutteet ympäristöstään.
Hän kasvatetaan, koulutetaan ja valjastetaan taistelemaan "voitosta", olemaan paras. Sinä olet yksilö, sinun tulee oppia taistelemaan oikeuksistasi, vaikka se edellyttää sortamaan muita tai olet heikko. Ole parempi kuin muuta tai paras, muuten et ole mitään.

Siinä syy miksi kadonnut kansa on muisto vain. Toisaalta vanhemmassa sukupolvessa henki vielä osin elää. Kauhulla odota miltä Suomi näyttää 20v:n päästä.

Mikä on tittelisi, vaatetuksesi, talo, auto? Oletko juossut maratonin, oletko suorittanut sitä sun tätä? Siinä on nykyiset arvot!

Miten tällaiset yksilöt voisi kuvitella toimimaan yhteistä hyvää rakentaen, empaattisesti, toisilleen ilolla jakaen ja antaen?

IHMISET OVAT TOTAALISEN UNESSA! Todella tehokkaan aivopesun ehdollistamia uhreja, jotka eivät järjettömyyttään enää pysty edes näkemään.

Käyttäjän budoka kuva
Marijan Mario Basic

Samanlainen trendi taita olla muuallakin...

Aiemmin: Jokainen kantoi vastuunsa. Kaveria ei jätetty – ei edes kaverin kaveria.

Nykyään: Kaverille ei jätetä – varsinkin ei kaverin kaverille. :)

Olisi syyttä pohdiskella yhteisiä arvoja, kai niitä on, mutta hyvin segmentoituina.

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen

Sos.Dem ja Kepu... ja niiden mukana tuomat valtion ja kunnan virkamiesarmeijat... ne on rakkaan maamme tehnyt niin tuskaiseksi elää...
Ei siis aate itsessään vaan aatteen rinnalla kehittynyt byrokratisoituminen.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Höpöhöpö. Mikä on sellainen yhteisisn varoin, siis verotuksella, rahotiettu toiminta tai palvelu, jota ITSE KÄYTÄT, josta olet valmis luopumaan, jotta veroja voitaisiin leikata."omistasi"?

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen

Itse käytän varsin vähän julkisia palveluita, tieverkkoa käytän säännöllisesti ja siitä on vaikea enää karsia ellei halua siirtyä yhden hevosvoiman kauramoottoriin, erikoislääkäripalveluita tarvittaessa.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #53
Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

"" Me olimme ahkera, rehellinen ja luotettava kansa. Pärjäsimme hyvin talvisodassa, vaikka emme ihan voittaneetkaan. Aikansa paavonurmet juoksivat ja hiihtivät meidät maailmankartalle. ...""

Tällaiset kliseet ovat ikäviä ja ikävystyttäviä siksi että ne ovat täysin paikkansapitämättömiä. Olemme toki ahkeria, rehellisiä ja luotettavia, mutta vain siksi että nämä ominaisuudet ovat historiallisesti olleet vuosisataisesti vieraalla kielellä hallitulle kansalle ainoat mahdolliset selviytymiskeinot tulla toimeen ja osoittaa oma tarpeellisuutensa herrakansoillemme.

Emme me siis oikeasti ole ahkeria, rehellisiä ja luotettavia. Nämä ominaisuudet ovat vain osa projektiivista kansansieluamme.

Siellä on muutakin, itse asiassa paljonkin projektiivisia sielunmekanismeja. Tunnemme esimerkiksi euroopanennätysmäisesti ryssävihaa. Edes NL:n miehittäminä olleissa maissa ei tunneta samanasteista venäläisvastaisuutta kuin mitä suomalaiset tuntevat -- vain kosovolaisten venäläisviha voittaa suomalaiset. Se onkin syntynyt vähän samanlaisen historiallisen asetelman tuotteena kuin mitä meillä on käynyt.

Suomalaiskansallisten "hyveiden" -- jotka siis ovat suoraan alistetun kansan historiasta nousevia selviytymiskeinoja -- lisäksi uskomme esimerkiksi vahvasti siihen, että kouluttamalla ja sivistämällä itseämme me voisimme nousta "paremman väen" piiriin.

Nämä historiasta nousevat "arvot" ovat niin sairaita ja kipeitä, että emme esimerkiksi edelleenkään pysty käsittelemään järkevästi pakkoruotsi-asiaa. Sen kipeys juontuu nimenomaan kysymyksen sijoittumisesta historiallisten voimien taitekohtaan ja voimien yhä jatkuvasta vaikutuksesta.

Mutta emme ymmärrä historiaa yleensäkään, saati sitten erinomaisen vahvasti sieluihimme istutettuja alistamis-alamaisasenteita. Emme itse ymmärrä miksi meillä on aivan hirvittävän vahva taipumus kaikkea kahtiajakavaan ajatteluun, dualistisiin perusjäsennyksiin.

Voimme ehkä jollakin ulkokohtaisella tiedollisella tasolla tunnustaa, että olemme -- tutkimusten mukaan -- eurooppalaisittain ottaen itsetuhoista ja tuhoavaa, aggressiivista kansaa -- esimerkiksi perheväkivallan suhteen -- ja tilastollisesti aivan poikkeuksellista toinen toisiaan kiusaavaa kansaa. Tai että meillä on tuo mainittu projektiivinen taipumus, tai että sosiaalitätimme kohtelevat suomalaisia asiakkaitaan kahdeksan kertaa syyllistävämmin ja tylymmin kuin pohjoismaiset kollegansa. Tai että masennus on kansantautimme, jne. --

Mutta emme ymmärrä tapaa jolla nämä ominaisuutemme juontuvat suoraan historiastamme.

Tarvitsisimme erityistä kansallista psykoanalyysia näiden ominaispiirteidemme syiden selvittämiseen. Mutta sekin edellyttäisi edes alkeellista sairaudentuntoa, eli sen seikan myöntämistä, että olemme poikkeavaa ja sairasta sakkia. Mistään itsetuntemuksesta ei kuitenkaan toistaiseksi voida millään lailla puhuakaan.

Emme ymmärrä historiaa. Emme esimerkiksi ymmärrä, ettei "talvisodan ihme" ollut muuta kuin yhteisösokin aiheuttama mutuaalireaktio -- siinä ei todellakaan ollut mitään erityisesti suomalaista. Sellainen tapahtuu aivan aikissa ihmisyhteisöissä vastaavassa tilanteessa. Jos talvisodan syttyminen ei olisi ollut niin suurelle kansanosalle äkkijärkytys -- jos sotaan olisi esimerkiksi laajalla rintamalla ja hyvin valmistauduttu -- silloin mutuaalireaktio olisi jäänyt syntymättä ja olisimme hävinneet jo siinä vaiheessa.

Mutta mehän emme ymmärrä historiaa. Olemme kirjoittaneet sitä ja luemme sitä nostaaksemme kansallista itsetuntoamme -- aivan kuten olemme palvoneet Suomea maaimankartalle juosseita urheilijoita, ja yhtä kipeästi edelleenkin tarvitsemme urheilusankareiden ja muiden kansaivälistä menestystä saavuttaineiden nimisuomalaisten palvontaa.

Emme ole ymmärtäneet historiaa, ja niin kulttuurisesta kuin yhteiskunnallisestakin keskustelusta historistit loistavat poissaolollaan. Ei meillä viitata Gibboniin, Burckhardtiin, Spengleriin Huizingaan, tai vaikkapa Fukuyaman viimeisiin kirjoihin keskusteluissa. Akateeminen psykohistoria taapertelee yhä lapsenkengissään. Eikä opetussuunnitelmamuutosten mukaan lukioissa pian lueta edes entistäkään -- tympeää mitään ymmärtämätöntä tapahtumahistoriaa. -- On kuulemme mahdollista skipata historia kokonaan. Sensijaan uskontoa on pakko lukea ainakin yhden kurssin verran.

Se on sitä nykyaikaa. Nykyaikaa jolloin täysin käsittämättömät tyhjät kliseet riittävät.

Tyhjääkin tyhjemmät kliseet. Että esimerkiksi me nyt ymmärrämme paremmin kuin koskaan kaukaisempiakin kulttuureita. Siis kertokaa, kuinka kansa joka ei ymmärrä oman historiansa perusvanlaatuisimpia vaikutuksia voisi ymmärtää ylimalkaan muita "kulttuureja"? -- Ei tämä mene minulle mitenkään muuten jakeluun kuin että olemme aika toivottomassa tilanteessa itseanalyysissamme ja varsinkin haluttomuudessamme itsekritiikkiin.

Mutta, näin se on, eikä ilmeisesti tule muuksi muuttumaan. Suomi on kuollut. Ei tästä enää nousta, vaan vajotaan yhä syvemmälle täydelliseen itsepetokseen.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Olet oikeassa. Ongelma on heikko historiantuntemus ja siitä juontava pakkoruotsihuuto: Suomea hallittiin suomeksi Ruotsi-aikana. Lait tulivat voimaan suomenkielisillä alueilla vasta, kun ne oli käännetty suomeksi. Miksi niitä olisi käännetty suomeksi, jos niitä ei suomeksi myös käytetty?

Tosiaankin, pakkoruotsihuutajien puhe "alistetuista suomalaisista" on tyhjääkin tyhjempi klisee, todellisuudelle vieras. Osut napakymppiin huomiossasi: "Mutta mehän emme ymmärrä historiaa." Näin suurella osalla väestöstä tosiaan on, pakkoruotsihuutajat ja muut riitaa haastavat limanuljaskat etunenässä. "Olemme kirjoittaneet sitä ja luemme sitä nostaaksemme kansallista itsetuntoamme" Juuri näin. Ja siinä on yhteisvaltion historian todellisuus saanut kyytiä. Kuten fasisti-ideologit jo viime vuosisadan alkupuolella totesivat: Tärkeämpää kuin totuus on "oikea asenne". Näin on pakkoruotsihuutajien kohdalla edelleen.

Säälittäviä tapauksia.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

" Emme me siis oikeasti ole ahkeria, rehellisiä ja luotettavia. Nämä ominaisuudet ovat vain osa projektiivista kansansieluamme."
Mistä sen "oikean" kansansielun voi päätellä.
Onko historialliset olosuhteet pelkkää valhettaa vaan?

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

"(Kansallinen psykoanalyysi) edellyttäisi edes alkeellista sairaudentuntoa..."

Niinpä. Siksi sellaista psykoanalyysia saamme odottaa. Kansa, joka edelleen uskottelee itselleen voittaneensa Neuvostoliiton sodissa ja kuvittelee yltävänsä sivistyskansaksi ruotsia lapsilla luettamalla, on niin vastikään puusta laskeutunut, että on myös hurahtanut hyvin, hyvin sutjakasti uuteen valtionuskontoomme.

Tarkoitan tietysti taloususkontoa.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #78

Kuvittelusta todellakin on kysymys. Tarkoitan "yleiseksi mielipiteeksi" kutsuttua asennetta. Sitä, johon uskotaan vaikka toisin tiedetään. Sitä, joka esiintyy smalltalkissa ja taksikuskien kanssa.

Ks. alempana:

http://tuomoluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156641-...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #81

Me emme edusta "yleistä mielipidettä", emmekä usko siihen.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #83
Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #91

Me olemme minä + jotkut muut.

Elias Söderlund

Loistava kirjoitus. Olen itse pohtinut historian jättämistä taka-alalle tai käytännössä kokonaaan pois yhteiskunnallisesta keskustelusta tiedon puutetta vai haluttomuutta tarkistella historiaa objektiivisesti. Ymmärrän sen kieroutuneen logiikan miksi vanhat Euroopan mahti maat ja Usa niin tekevät, mutta olen juuri pohtinut miksi suomessa tehdään samaa vaikka ei edes tarvitsisi keksiä kansanmurhien ja imperialismin tilalle edes kauniinmpia sanoja. Voisiko se juurtaa siitä mihin suuntaan Suomen halutaan polarisoituvan? Koska koulu tasolla oppimateriaali hyvin yksipuolista tekstiä yleisestikin, vähän historiaa paljon propagandaa.

Jaakko Häkkinen

"Pärjäsimme hyvin talvisodassa, vaikka emme ihan voittaneetkaan"
-- Hoppee ei oo häppee.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Objektiivisesti tarkasteluna Suomi selkeästi ja kiistatta voitti Talvisodan. Neukkujen hoppee ei tietysti ole häppee, mutta koko sota sinänsä on.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#40

Menee ohi topiikin, mutta ilman Talvisotaa olisi Saksa voittanut Neuvostoliiton ja Puna-armeijan.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #85

Näin. Ja vielä todennäköisemmin jos Neuvostoliitto olisi voittanut Talvisodan. Voidaankin perustellusti väittää, että tappio Talvisodassa pelasti Neuvostoliiton ja sitä myötä koko Euroopan.

Jouko Koskinen

Niin justiinsa -- tällä menolla vaan pudotaan pistesijoiltakin. Areva jättää kesken voimalatyömaan, kaivannaiset myydään pilkkahintaan, ruotsipakkoa ylläpidetään velkarahalla kun emämaa siirtyy enkkuun, teutoonit myrkyttävät ilmamme, pakkosähkömme ydinjätteet jäävät taivasalle läjiin myyjien takapihoille.
http://www.fingrid.fi/fi/sahkomarkkinat/voimajarje...

Kymmenentoista pakkoa edellisten lisäksi ei riitä pelastamaan maailmaa - tai edes Kreikkaa ja Saksaa. Mutta ajaa suomalaiset konkurssiin Kalifornian malliin . . .

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Me emme pärjänneet talvisodassa, koska emme olleet syntyneetkään.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

He eivät hävinneet erillissota Talvisotaa. He voittivat sen. Mutta vain talvisodan. Jatkosodassa voitettiin kuitenkin itsenäisyys. Sitähän heiltä hamuttiin.

Historiallisessa katsannossa kollektiivisesti me.

Voitimmehan me jääkiekon maailmanmestaruudenkin, vaikka he siellä pelasivat.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #72

Me voitimme vaikka en minä voittanut ?

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#34

''Sos.Dem ja Kepu... ja niiden mukana tuomat valtion ja kunnan virkamiesarmeijat... ne on rakkaan maamme tehnyt niin tuskaiseksi elää...''

Ei tuohon ole mitään lisättävää.

Tosin kansa on niin tyhmää, että äänestää taas kepua? Onko Suomi muuttunut maatalousmaaksi uudelleen? Vihreät ja Kepun nousu ennakoivat paluuta maatalousyhteiskuntaan.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Puolueilla ei tässä ole ensiarvoista merkitystä, henkilöillä on. Ei ole tärkeää, äänestääkö Kepua, Kakoa, Södöpiä tai muuta, väliä on sillä, äänestääkö Kataista, Urpilaista, Pekkarista - tai sitten jotain toista.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Kirjoitus käsittelee itse asiassa uskoa.

Joskus valtionuskontomme oli luterilaisuus, nykyään taloususkonto. Kumpikin perustuu uskomiseen ja uskotteluun.

Mutta kristinuskon uskoteltu jumala oli kiinteä. Sen sijaan taloususkonnon jumala, raha, on häilyvä kuin lastu laineilla, mutta siihen uskovat kuvittelevat sen vakaaksi, vaikka tietävät aivan hyvin ettei näin ole.

Ennen sanottiin että suomalainen ei usko ennen kuin näkee, mutta taloususkonnon myötä sanonta on käännähtänyt päälaelleen: suomalainen uskoo v a i k k a näkee.

Käyttäjän tuomoluoma kuva
Tuomo Luoma

Jokainen uskoo, mihin haluaa. Ihminen haluaa kait aina loppuviimeiksi uskoa eniten elämisensä nykyiseen tasoon, niin kuin jo aikanaan luolissa asuessaan... Jos meinaamme säilyttää edes osapuilleen nykyisen elämisen tason, niin silloin pitää työn tekemisen asenteen muuttua nykyisestä - ja todella paljon!

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Hyvät vanhat asenteet täytyy pitää, tai uutta hyvää asennetta pitää luoda (mikä on paljon vaikeampaa). Mutta millaiseksi haluamme Suomen rakentaa, jotta tämä tapahtuisi? Millaiselle Suomelle haluamme uskoa asenteidemme kehittämisen? Palaavatko arvot parhaiten, jos korostamme rahamaailman arvoja? Minusta rahamaailma on hyvä renki ja huonohko isäntä. Arvot, myös työn kunnioittamisen arvot, syntyvät muilla konsteilla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mehän rakastamme työntekoa!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Aivan, vähemmälläkin työllä tulee toimeen.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Tässä pari esimerkkiä, v.82 nauhuri maksoi n.5000 mk sairaanhoitajan palkka 5285 mk, television ostoon meni opettajalta puolenkuun palkka, vihanneksia syötiin videsosa nykyiseen verrattuna. Näitä esimerkkejä löytyy vaikka kuinka, toukokuun hesarin artikkelista jossa verrattiin aikoja 30 vuoden välein.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Vertaa sitä palkkaa johonkin muuhun. Ota vaikka reikäleipä. Se maksoi silloin markan.

https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_hin...

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Tämä on hyvä vertailukohta: reikäleipä markan, sairaahnoitajan palkka päälle 5 tonnia. Nykyisin reikäleipä noin 1,2 euroa, sairaanhoitajan palkka...niin, mikähän se olisi?

Paremmin menee, vaiko huonommin? Ja sairaanhoitaja ei suinkaan ole mikään pienituloinen, köyhä. Työtön on. Ja työttömiä on nyt joka päivä noin 750 000.

Jarkko Hietala Vastaus kommenttiin #97

"Paremmin menee, vaiko huonommin? Ja sairaanhoitaja ei suinkaan ole mikään pienituloinen, köyhä. Työtön on. Ja työttömiä on nyt joka päivä noin 750 000."

Elämme maailmassa jonka ainoa olemassa oleva todellisuus on kapitalismi. Jostain syystä kukaan ei halua tai kykene näkemään kapitalismin tuolle puolelle. Täällä ei ole keitään muita kuin kapitalisteja olemassa. Ovatko kaikki kohtaamisetkin jossain muodossa nykyään kapitalistisen rakenteen läpitunkemia?

Onko niin, että meillä ei edes ole käsitteitä, joilla voisi olla mahdollista olla jotain muuta kuin kapitalisti? Joskus olemme sen tienneet, mutta onko kaikki tieto siitä miten ollaan ei-kapitalisti kadonnut?

Miksi kaikki ihmiset on kilpailutettu toisiaan vastaan? Kuitenkin lähin sukulaisemme Bonobo simpanssi tietää miten olla ei-kapitalisti. Eikö sen miten ollaan ei-kapitalisti pitäisi kuulua yleissivistykseen? Onko kaikki kapitalismin ulkopuoliset käsitemaailmatkin kadonneet?

Jos joku ihminen julistautuu, että hän on ihminen eikä kapitalisti pidetäänkö häntä yksiselitteisesti mielisairaana?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"On älyllisesti köyhää pitää hyvinvoinnin tasona kulutuselektroniikan hintoja"

Löytyy ainakin jotain jolla tukea omaa ideologiaa ja puoluetta.

Käyttäjän Tapio Rantanen kuva
Tapio Rantanen

Hyvä kirjoitus! Jatkaminen nykyisessä euro-/EU-kontekstissa varmistanee kansamme katoamisen. Paras vaihtoehto olisi palauttaa Suomen hävitetty itsenäisyys (oma valuutta, oma keskuspankki, oma rahapolitiikka, oma lainsäädäntövalta) ja saada sitä tietä talous ja työllisyys nousuun, usko ja luottamus tulevaisuuteen takaisin.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Makkonen, ei tässä mistään ideologista ole kysymys, vaan siitä, että aina on parempaanpäin menty. Kauppinen, ei ole kysymys pelkästään elektroniikasta, vaan kaikista nistä asioista jotka helpottavat arkipäivää, ja mahdollistaa molempien vanhemman osallistumaan työelämään. 80-luvulla vain varakkailla oli mahdollisuus niihin. Se, että nykyajan lapset voivat huonosti on kenties, en tiedä, merkki ikäpolvesi arvoista, "mulle kaikki heti" hokema ei ole suinkaan tuulesta temmattu. Suomalaiset elävät historiansa vaurainta aikaa, mihin ja miten sen käytämme on pohdinnan arvoinen asia.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Taitaa olla niin, että ei kansa mihinkään ole kadonnut, mutta sen alta on kadonnut sen kansan "isänmaa" kaunopuheisesti sanoen.

Opettaessani 1980-luvulla Illinois'n yliopistolla yli kolme vuotta eri maista tulleita opiskelijoita, en voinut kuvitellakaan, että tuo mantereen kokoinen maa, liittovaltio (U.S.A.) luopuisi vapaaehtoisesti osavaltioiden paikallispiirteistä, tai liittovaltio perusidentiteetistään, itsenäisyydestään ja yhtenäisyydestään, siten kuin suomalaisten nyt odotetaan tekevän.
Toki U.S.A. on vanhempi siirtolais- ja aboriginaalimaa ja koostuu 50 osavaltiosta. Stanford on yhä Californiassa, Yale Connecticutissa, Harvard Massachusets'issa, Juilliard New Yorkissa, U. of Minnesota Minneapoliksessa, Loyola University New Orleans'issa jne. Eivät ne osavaltiot sinänsä ole Impivaaroja, mistä Suomea moititaan. Mutta siellä voi elää paikallisesti tai globaalisti.

Silti väitän, että sen kaltaista kulttuurista mentaliteettia, joka elää ja vaikuttaa "amerikkalaisuutena" esim. oregonilaisessa ja michiganilaisessa ihmisessä, ei todennäköisesti tulla näkemään yhtäläisenä "eurooppalaisuutena" esim. suomalaisessa ja vaikkapa kreikkalaisessa yksilössä. Mentaliteetit ovat niin erilaisia kielistä puhumattakaan, mutta kyllä silti rauhassa ja yhteistyössä voidaan elää ja moikata toisia eurooppalaisia.

Euroopalta puuttuu siis kansa ja yhteenkuuluvuuden tunne sekä keskinäinen solidaarisuus, kuten Otto von Habsburg totesi jo vuonna 1994. EU on lähinnä poliittis-taloudellinen, euroideologien rakenne. Siihenhän eivät eurooppalaiset edes luota siten kuin jenkit federal governmentiinsa.

Suomalaisilta siis ollaan pakon avulla hävittämässä ns. isänmaata em. tarkoituksessa: meidän pitäisi "kuolettaa itsemme", jotta po. euroideologia ja sen keinotekoinen poliittis- ja talouspainotteinen rakennehäkkyrä voisi toteutua ja syrjäyttää kv. suomalaisen version eurooppalaisuudesta, joka meissä kyllä elää.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Blogi, joka vaatisi ainakin minulta useamman päivän pohdinnan. Mutta päällimmäiset tuntemukset: Varsin "rauhallinen ja turvallinen" kehitys toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Japanissa johti 80 luvun alussa tilanteeseen, missä USA ja Japani ohittivat kilpailukyvyssä Euroopan ykkösvaltiot. Suomen asema metsäteollisuuden ja Neuvostoliiton 5 vuotissopimuksien siivittämänä oli helpohko. Jos ulkoinen devalvaatio tarvittiin, vuorineuvokset ay-pomojen kanssa hölkkäsivät sellaisen pyytämässä.

Valitettavasti pk-sektori ei kehittynyt Suomessa verrattuna mm. Tanskaan ja Ruotsiin, eikä siitä juuri kukaan ollut erityisemmin kiinnostunut. Saksan, Ranskan ja Italian elinkeinoelämän veturit 1985 kieppeillä heräsivät vaatimaan toiminnan tiivistämistä Euroopassa. Pelisäännöt kuvattiin valkoisessa kirjassa ja tavoitteksi otettiin USA:n ja Japani etumatkan saavuttaminen. Eurooppa alkoi integroitua.

Neuvostoliitto romahti ja mm. metsäteollisuutta hajautettiin kovaa kyytiä eri markkina-alueille (kysyntä dreiverina). Erityisesti metallin- ja nousussa olevan elektroniikkateollisuuden rakenne alkoi muuttua vauhdilla verkostomaiseksi Japanin (ja osin Ruotsinkin) mallin mukaisesti. Kansainvälisen kaupan vaatimukset opittiin kovan käden kautta veturiyritysten ohjauksessa, jotka ulkoistivat ei-strategisia toimintoja vauhdilla. Lähellä kansainvälistä toimintaa olevat kansalaiset sekä yliopisto - ja korkeakouluopiskelijat lienevät ensimmäisinä omaksuneet "pelin hengen", mihin maailma oli menossa.

Tultaessa 2000 luvulle Aasian kasvun myötä muodostui logistiikan ja jakelun hallinnasta kansainvälisen kaupankäynnin keskeisin dreiveri. Millä täytetään Kiinasta täysinä tulleet valtavat konttialukset? (Rahti hinnat Euroopasta Kiinaan oli parhaimillaan viidennes siitä, mitä tännepäin). No saksalaisethan sen tajusivat ensimmäisenä ja alkoivat investoida Kiinaan niihin toimintaympäristöihin, jotka ostaisivat mm. investointihyödykkeitä, autoja, kodin elektroniikkaa jne).

Lehmans oli omalla tavallaan "lottovoitto" Euroopan kehitykselle. Silmät alkoivat aueta - velaksi eläminen oli tullut tiensä päähän. Nyt mennään noin 10 vuoden matokuurin puolessa välissä. Halusin ottaa logistiikan esille sen takia, koska näyttää siltä, ettei sen valtavaa merkitystä ymmärretä. Kuljettaahan kolme suurinta konttiliikenteeseen erikoistunutta varustamoa Itä-Länsi reiteillä tavaraa, jonka arvo on vuodessa yhtä suuri kuin Australian bruttokansantuote. Huom! Kolme suurinta ovat muuten eurooppalaisia.

Blogin otsikko "Kadonnut kansa" on aiheellinen. Arvioisin, että ehkä noin miljoona ihmistä on omaksunut kantapään kautta (vaikka vientiyrityksen varastomiehenä) globaalin muutoksen ja sen kuinka kovaa pitää juosta, että pysyy paikallaan. Miljoona voisi olla niitä, jotka eivät ole syystä tai toisesta vielä törmänneet muutoksien ytimeen. On luonnollista ja ymmärrettävää, että muutosvastarinta on suuri jos ja kun ei tiedä mitä muutoksen takana odottaa. En minäkään tiedä, mutta siitä olen varma, että tulevaisuuden kehitysavaimet eivät löydy eilisestä eikä tästä päivästä vaan huomisesta. Jos tarpeeksi suuri joukkue on valmis aktiivisesti hakemaan suuntaa huomiselle niin kyllä se löytyy. Osa tulee vitkastellen perässä, mutta sekin on tarpeen. Pysyy jalat paremmin maassa.

Käyttäjän tuomoluoma kuva
Tuomo Luoma

Onpa hyvä ja analyyttinen kommentti. Kiitos.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Ongelma on nyt sen "joukkueen" löytyminen.

Kaikki muu onkin oikeastaan sitä höttöä..

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Valitettavasti pk-sektori ei kehittynyt Suomessa verrattuna mm. Tanskaan ja Ruotsiin, eikä siitä juuri kukaan ollut erityisemmin kiinnostunut."

Oliko se Lipponen kun sanoi 90-luvun alussa että teollisuus saa Suomesta lähteä ja Suomi elää jatkossa tietotekniikasta. 90-luvun lamassa lähti paljon pk-sektoria ja täysin valtion suunnitelmien mukaisesti kun ecussa roikkumalla karille ajettiin. Nyt lähtee loppukin teollisuus samoin rahat.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Makkonen,

otapas googlen avulla Rogers curve. Sieltä peräpäästä löytyy ilmaisu erään puolueen "tunnukseksi". Ja vihjeenä vielä - kannatus kuta kuinkin täsmää. Toinen vihje - ei ole hallituksessa. Kolmas vihje - Sipilä ei vedä ko. joukkuetta.

Käyttäjän KariLeinonen1 kuva
Kari Leinonen

Hieno kirjoitus Tuomo. Aihe vaatisi paljon syvällistä pohdiskelua.
Tässä muutamalla rivillä omia ajatuksiani illan ratoksi.

Valtaosa ihmisistä on kuin yleisöä huonossa komediassa, jossa pääosan ovat ottaneet poliitikot, johtajat ja raharikkaat. Aristoteleen mukaan draama kertoo ihmisen ylhäisyydestä, komedia taas alhaisuudesta.

Toivoisin, että tämän näytelmän genre muuttuisi ja näkisimme niitä johtajia, joiden ylhäisyydestä voimme sitten kertoa sukupolvelta toiselle.
Kirjoitin viime perjantaina eräästä miehestä (Ragnar Nordström), josta tällaisia tarinoita voidaan kertoa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kyllä se farssi vielä tragediaksi muuttuu.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Aidon kehityksen indeksin (GPI) mukaan hyvinvointi lähti 80-luvun lopulla laskuun...

"Suomen hyvinvointimittarit laahaavat jäljessä, vaikka talous kasvaa"
http://yle.fi/uutiset/suomen_hyvinvointimittarit_l...

markku palonen

Minun mittani täyttyi 2004, kun Lipposen johdolla lennätettiin koko delegaaatio Islannin minikokouksesta suomeen yksityisellä Suihkukoneella 18 henkilöä Suomeen oopperaa kuuntelemaan.
Silloin päätin mennä 57 vuotiaana työeläkeputkeen ja haistattaa ylipaisuneelle virkamies- ja politiikkoväelle pitkät.Hyvin on aika kulunut ja joku kuitenkin tekee nuoremmakseen minun työt ja varmasti tarvitsee ne Eurot. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-128833821378...

Toimituksen poiminnat