tuomoluoma

Menneen maailman vangit?

Istuin lounaalla helsinkiläisessä ravintolassa, jossa oli paljon eläkeläisryhmiä. He olivat hyvinvoivan ja iloisen oloisia, toisin kuin kadulla raahustava rahvas. Heitä katsellessani mietin, miten erilaiseen maailmaan he olivat syntyneet ja miten erilaisissa olosuhteissa verrattuna tähän hetkeen he olivat tehneet työuransa. Elävätköhän he vieläkin enemmän siinä maailmassa?

Silloin Suomi lähti valtavalta takamatkalta. Kaikesta oli pulaa, mutta kansalla oli kova motivaatio yrittää ja saada parempaa. Se oli siinä maailmassa helppoa, kun enemmän tekemällä myös sai enemmän kunhan vaan yritti. Se ruokki motivaatiota ja motivaatio oli me.

Kauppaa suunniteltiin ja tehtiin viisivuotisjaksoissa. Kun pomo kävi Kekkosen kanssa kerran kättelemässä kauppakumppanin, niin tehtaan piiput tupruttivat iloisesti seuraavat viisi vuotta. Ja tosiaankin iloisesti, ei silloin kukaan puhunut mitään ilmastonmuutoksesta.

Pahin kilpailija oli naapurifirman Kolehmainen. Kolehmainen oli helppoa tuntea perusteellisesti ja aina välillä häntä onnistui jopa höynäyttää. Eipä sillä, Kolehmainen oli rehellinen periaatteen mies, hänen kanssaan pystyi aina välillä sopimaan hinnoista ja asiakkaista. Toisin kuin kiinalaisten.

Ay-liike valvoi työläisten etuja ja valvottavaa totta tosiaan olikin, nöyrältä ja motivoituneelta kansalta oli helppoa ulosmitata melkein mitä tahansa. Toisin kuin tänä päivänä - nuoret sukupolvet ovat nähneet vain poikkeuksellisen kasvun ja kaiken hyvän. Asenne on sen mukainen. Ja ay-liike elää eri vuosituhannella.

Eläkemaksut olivat pieniä, tarvitsi maksaa vain sodan verottamien pienien ikäluokkien pienet eläkkeet. Tänä päivänä puolet pienemmän ikäluokan pitää maksaa kaksi kertaa suuremman ikäluokan monikertaiset eläkkeet.

Kiina, Neuvostoliitto ja monet muut valtiot marssivat judopuvut päällään höpöttäen kommunismin täydellisestä tasa-arvosta, mihin tehtaan hihnalla haaveillessa paremmasta tulevaisuudesta oli helppoa samaistua. Se tulevaisuus sitten osoitti jotain aivan muuta. Ja noista mahdeista tuli meidän pahimpia kilpailijoita.

Suuret ikäluokat edustavat erittäin merkittää osaa äänestäjistä ja ovat aktiivisimpia äänestämään. Mutta äänestävätkö he menneisyyden vai tulevaisuuden puolesta?

On todella hienoa nähdä, miten Suomea rakentaneet ihmiset nauttivat ansaitusti työnsä hedelmistä. Mutta toivottavasti heillä äänestäjien enemmistönä riittää viisaus ja myötätunto siihen, että tällä hetkellä elämme aivan erilaisessa tilanteessa matkalla kohti aivan toisenlaista tulevaisuutta.

Minkälainen Suomi meillä tulee olemaan ratkaistaan tulevaisuudessa, ei menneisyydessä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Viitiiks' sun juttujas' kommentoida, ku' et viimeekskään vastannu' yhellekkää' kommentoijalle?
Ookkona ylemmissä kokkarisfääreissä vai mikä on?

Henry

Käyttäjän karifa kuva
Kari Fagerström

Tuomo hyvä, mikä on se sun ratkaisu siihen tulevaisuuteen? Mitään konkreettista ehdotusta ei tässä jutussa kyllä ollut, en kiistä sen sanomaa, mutta mitä pitäis tehdä? Teillä on ollut nyt kohta neljä vuotta mahdollisuus tehdä asioille jotain...odotellaan vain kuka sammuttaa ne valot...

Käyttäjän tuomoluoma kuva
Tuomo Luoma

Kari hyvä, eikö tämä koko kirjoitus juuri lopu ehdotukseen?

Käyttäjän karifa kuva
Kari Fagerström

Ai sekö, että äänestä kokkareita ? Siis tulevaisuutta? No nyt kun teillä on vielä se ykkössija, niin olisi paljon uskottavampaa kun olisi jotakin näyttöä, nythän se kaikki näyttö kiteytyy sun tekstin alkuosan, jossa kuvaat sitä mennyttä aikaa, eikä ne teot tue sitä tulevaisuutta. Pelkkää puhetta on kuultu niin paljon, että nyt tarvitaan jo niitä tekoja.

Käyttäjän olavilaitala kuva
Olavi Laitala

Ainakin Ilaskiven blogauksista voisi päätellä, että armoi ei pienille ikäluokille anneta.

Toimituksen poiminnat