*

tuomoluoma

Kolehmaisen Joulu

Tämä tarina kertoo tavallisesta suomalaisesta Kolehmaisesta. Byrokraatin parhaasta kaverista; nöyrästä ja ahkerasta kansalaisesta.

Kolehmainen oli sattunut syntymään pienen kunnan keskustaan vähän kauempana ruuhkasuomesta, se määritti paljon elämää, hän halusi olla ja elää tutuissa maisemissa. Aluksi se oli helppoa: joka sunnuntaiyö kolmelta auto starttasi kohti Helsinkiä ja lähdettiin porukalla töihin rakennuksille. Kalliosta oli vuokralla kolmio, missä asuttiin viikot. Maanantaista torstaihin tehtiin 12 –tuntisia työpäiviä, että päästiin perjantaiksi kotiin. Urakalla tehtiin, mutta palkkakin oli sen mukainen.

Matkat ja majoituksen maksoi työnantaja. Kunnes sitten verottaja keksi, että ne ovat luontaisetuja ja veronalaista tuloa. Sitten Kolehmainen kavereineen ajoi 900 km viikossa omaan piikkiin ja asui viikot Vihdissä, lähempään paikkaan ei ollut varaa. Kun työt keskustassa alkoivat kuudelta, niin piti lähteä töihin jo viideltä. Jäi yöunet vähiin. Ja vähän muutenkin harmitti koko uusi touhu.

Työnantajakin rupesi selittelemään, että te pohjanmaan pojat olette liian kalliita, viron pojat ovat paljon halvempia, ”ja niin kuin te tiedätte, kaikessa ratkaisee vain hinta”. Kolehmainen aavisti silloin, että tässä työssä on tulossa viimeinen Joulu.

Nyt monta vuotta myöhemmin Kolehmainen on taas kerran työllistämiskurssilla Helsingissä. Rakennusalan kurssilla neljännen kerran 30 vuoden rakennusalan kokemuksen jälkeen. Se toki ihmetyttää häntä vähän, mutta nöyränä suomalaisena hän ajattelee, että joku viisaampi on varmaan ajatellut asian fiksummin.

Kolehmainen kävelee pitkin Unioninkatua ja tulee rakennustyömaan kohtaan, missä haistaa vanhan tutun työmaan tuoksun. Paitsi, että siihen sekoittuu vahva mahorkan haju ja duunareiden puhumasta kielestä hän ei ymmärrä mitään. Hän miettii, että ei meinaa pienen syrjäkylän ihmisen päähän mahtua, miksi täällä työmailla on vain muunmaalaisia työntekijöitä, vaikka hän ja kymmenet tuhannet muut suomalaiset raksamiehet ovat työttömiä?

Toki hän on itsekin syyllinen, kun aikanaan tuli todettua, että uusien lakien jälkeen ei enää kerta kaikkiaan jaksa ja kannata kulkea töissä Helsingissä. Ja toki hän ymmärtää senkin, että se on viron pojilla paljon helpompaa. Tulla kotoa eväissä halvoilla bensoilla, saada Suomessa sossun kautta asunto, joka pannaan vuokralle ja mennään poikien kanssa kimppakämppään, kuusi samassa kaksiossa. Ihan niin kuin mekin ennen. Mutta nyt saadaan kimppamajoituksen lisäksi sossukämpän vuokratulo, palkka ja vielä paljon muuta ohi kirjanpidon. Kyllä Kolehmainen virolaisia ymmärtää, mutta Suomen valtiota ei: miksi tämä nyt voi mennä näin?

Kasarmintorin kulmassa hän tunnistaa vanhan venäläisen kuittikauppiaan ruostuneen pakettiauton. Hän oli hommissa jo silloin, kun Kolehmainenkin. Siellä autossa näyttää istuvan kaupungin projektijohtaja palaverissa. Sen lisäksi Kolehmaista huvittaa se, kun kuittikauppiaalla on suuren pääurakoitsijan liivi päällä, vaikka hänen ja sen välissä on yhdeksän eri porrasta eri alihankkijoita. Toki Kolehmainen ymmärtää, että juuri sen takia kuittikauppias saakin touhuta rauhassa. Mutta kyllä tämäkin silti mietityttää, eikö ne siellä johdossa tiedä mitään?

Kolehmaisellekin on tulossa Joulu, huonoin pitkään aikaan. Rahat nyt vaan alkaa kerta kaikkiaan olla loppu ja hän on päättänyt, että hän alan ammattilainen 30 vuoden kokemuksella ei enää yhden yhtä kertaa tule näihin työllistämiskoulutuksiin. Mutta sitten loppuvat tuet. Asiasta ei voi neuvotella. Ja sitä paitsi se oman kunnan työvoimatoimiston päällikkö on niin mulkku ja ylimielinen tyyppi, että Kolehmainen ei jaksa tapella hänen kanssaan. Jäisi muutenkin toiseksi, kun tämä kyseinen päällikkö sattuu olemaan elinkeinoasiamiehen ja kunnanvaltuutetun puoliso. Kumma sattuma sekin, mutta se ei ole Kolehmaisen kunnassa ainoa sellainen.

Tämä Joulu vielä menee jotenkin, mutta seuraava Joulu mietityttää: jos tätä temppukoulutusta ei enää jaksa ja työtä ei kerta kaikkiaan ole, niin mitä silloin voi tehdä? Kolehmaisella olisi mielessään aika hyvä liikeidea, mutta kun sen elinkeinoasiamiehen puolisolle tuli hermostuttua. Eipä sillä, ei hän muutenkaan ymmärtänyt mitään koko siitä viiden sentin paksuisesta esitepinosta, jonka sai sieltä mistä lie ELY-toimistosta. Idea tuntuu hyvältä, mutta ei hänestä varmaan ole yrittäjäksi, kun ei ymmärrä edes esitteitä. Mahtaakohan joku muu ymmärtää, Kolehmainen ajattelee.

Viime Joulun alla hänellä oli toinen hyvä idea, myydä oman järven muikkua myrskylyhtyjen valossa Kasarmitorin nurkalla, Kolehmaiselle hyvin tutussa paikassa. Se meni ihan pieleen. Ensin kaupunki hääti pois, ei ollut kuulemma lupa kunnossa. Mutta eipä sillä, ei ollut moni muukaan asia: ei ollut hygieniapassia ja myrskylyhdyt kuulemma vaativat tulityöluvan. Silloin Kolehmainen mietti, että miten kukaan tässä valtiossa voi enää yrittää yhtään mitään?

Nyt on sitten edessä poismuutto. 20 vuotta sitten rakkaudella rakennetusta omakotitalosta saa hyvässä lykyssä 80.000, mutta saahan sillä toki maksettua käsirahan perheasunnosta 50 km:n päässä Helsingistä. Työmatka vaan taas on pitkä. Autokin pitäisi uusia, mutta ei uuteen meinaa olla varaa. Kolehmainen kävi viisi vuotta sitten tapaamassa serkkuaan Saksassa ja kuuli, että siellä autot maksaa puolet siitä, mitä ne maksaa Suomessa. Sitäkin hän ihmettelee.

Kolehmainen päättää ostaa iltapäivälehden, mutta sen lukeminen vasta rupeaakin potuttamaan. Tavallisen perheenisän silmin, häntä todella närästää yhteiskunnallisen keskustelun aiheet. Poliitikkoja ja mediaa tuntuu kiinnostavan valtavasti, onko kaikilla vähemmistöryhmillä riittävästi oikeuksia ja hyvä olla. Sen sijaan vuosikymmeniä hyvinvointivaltiomme rakentamista maksaneen tavallisen suomalaisen duunarin ja yrittäjän ahdinko ei tunnu kiinnostavan ketään. Sitä Kolehmainen ei ymmärrä.

Matkalla takaisin koulutuskeskukseen hän kävelee paikallisen baarin ohi: se on ihan täynnä parhaassa työiässä olevia raavaita miehiä - arkitiistaina puolen päivän aikaan. No, eipä se paljoa poikkea kotikunnasta, paitsi että ei siellä ole enää edes baaria. Pontikankeittokaan ei enää lyö leiville, kun vironviinat tulevat halvemmaksi. Siitä halvasta vironliemestä sitten paikallinen nuoriso osaakin ottaa ilon irti koko kelapäivärahan kyllyydellä.

Hakaniemeen takaisin tullessaan Kolehmainen katselee etujärjestöjen konttoreiden kylttejä. Hänkin on maksanut vuosikymmenet jäsenmaksuja, eikä siinä sinällään mitään pahaa, mutta kyllä hänestä oma liitto on nykyään yhtä kaukana tavallisen duunarin arjesta, kuin työnantajapuolikin.

Kolehmaisella on lahjakas reilut kaksikymppinen tytär, joka asuu täällä Helsingissä ja tekee kolmea eri pätkätyötä opiskelun ohella. Siitä maailmasta ay-liike ei Kolehmaisen mielestä ymmärrä yhtään mitään. Vaikka eikö juuri nykyään pitäisi puolustaa näitä pätkätyöläisiä ja syrjäytyviä, eikä eläkkeensä ansainneita vanhoja paperimiehiä.

No, loppuiltapäivällä on ohjelmassa yhteistyötaitojen kehittämistä, kait se on tarpeen raksamiehelläkin. Ja se kouluttaja Terttu-Marjatta Huttunen-Möttönen vaikuttaa ihan simpsakalta naiselta katsella, että voihan siellä taas iltapäivän olla. Vaikka itse asiasta ei mitään ymmärräkään. Mutta eipä kyllä tunnu ymmärtävän Terttu-Marjattakaan mitään ”empirian merkityksestä kognitiivisessa oppimisprosessista”, entinen keittäjä hänkin.

Pulpettiin niin kuin ennen vanhaan istuessaan Kolehmainen ajattelee, että meneehän tämä maailma näinkin. Vaikka ei tässä touhussa kyllä enää mitään punaista lankaa tunnu olevan. Kukaan ei enää oikein tiedä, mitä tavoittelee ja minkä vuoksi. Ennen oli suuria unelmia ja arvot ohjasivat elämää.

Motivaatio on Kolehmaisella itselläkin hukassa, ainoa motiivi on enää perheen elättäminen. Sieltä täytyy ottaa mistä saa, ja nyt se saaminen tuntuu olevan helpointa yhteiskunnalta. Vaikka paljon mieluummin Kolehmainen olisi taas oikea kirvesmies ja nuuhkisi työmaan puuntuoksua naapuripulpetin kaverin pierun hajun sijasta.

Ennen iltapäiväkahvia pulpettiinsa nukahtaessaan Kolehmainen ajattelee, että tulisipa vielä hänellekin ihan oikea Joulu. Että hän tienaisi toimeentulonsa selkeässä ja ymmärrettävässä yhteiskunnassa ihan omin käsin tehdyllä työllä, josta hän ja kaikki muutkin voisivat olla ylpeitä. Työtä, jolla olisi varaa hankkia perheelle ihan oikea Joulu siellä, missä Kolehmainen haluaa Joulunsa viettää - kotona.

Kolehmainen toivottaa teille kaikille Hyvää Joulua!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Pekka Heliste

Virolainen taas ostaa 1000 vanhan romuasuntovaunun ja siirtää sen Rastilan leirintäalueelle, josat pääsee bussilla työmaalle. Vanha asuntovaunu on kyllä hatara, mutta kaikenlaisilla virityksillä siitä saa siedettävän lämpimän

Tai asuu jossain purettavassa talossa jopa perheineen, Tosin nuo kirotut byrokraatit yrittävät estää asumista ,erityisesti, jos joukossa on lapsia. Onhan aivan sama kuoleeko köyhä tulipalossa ja virolaisesta vielä vähemmän viis

Kuten Luoma ajattelee, Mersua ei jätetä, ennen annetaan kaverin palaa

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Hyvä joulutarina vaikkapa tylylle Lylylle.

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Hei Tuomo; Aivan loistava kirjoitus mutta mitä ihmettä sinä siellä kokoomuksessa teet???

Hyvää Joulua ja täällä ollaan!

http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1828...

t. veli Petri

Pekka Heliste

"Matkalla takaisin koulutuskeskukseen hän kävelee paikallisen baarin ohi: se on ihan täynnä parhaassa työiässä olevia raavaita miehiä - arkitiistaina puolen päivän aikaan"

Täydellistä potaskaa,tutkimuksen mukaan melkein kaikki alkoholin suurkuluttajat ovat töissä, joten kapakassa istuu vain edustustehtävissä olevia
Ei työttömällä tai sossun elätettävällä ole rahaa kapakkaan ja jos asikasta epäillään juopoksi niin rahaa ei saa vaan ostositoumuksia, jotka eivät kapakkaan kelpaa.Ja ne työelämän ulkopuolella olavat juopot ovat eläkeläisiä

Luoma on täysin syrjäytynyt yhteiskunnasta eikä teidä mitä silleä taphtuu

Käyttäjän tuomoluoma kuva
Tuomo Luoma

Pekka, nyt löysin Paavo Väyrysen lisäksi toisenkin humanoidin maan pinnalta. Noin johdonmukaisesti pönttö ei voi olla, jos elää tällä planeetalla.

Pekka Heliste

Silloin tutkimusta tehdään turhaan, Einsteineja ei tarvita kun on luomia luuloineen, he tietävät paremmin

Käyttäjän tuomoluoma kuva
Tuomo Luoma Vastaus kommenttiin #8

Mihinkähän tutkimukseen Heliste nyt ja aina viittaa? Helistetään hihasta, vai?

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #9

THL on tehnyt aiheesta useitakin tutkimuksia, kannattaisi perehtyä asiaan ennen kuin laukoo päättömiä.

Esim miksi alkoholinkulutus kohdistuu viikonloppuun ?Työttömällähän on aikaa juoda keskellä viikkoa ?

Ja juomat juodaan pääasiassa kotona , jonkin verran kapakassa, mutta työttömällä ei ole rahaa kapakkajuomiseen.Puistoissa ja muualla luonnossa juodaan vähän

http://www.thl.fi/documents/10531/124599/20_11_12_...

Pekka Heliste

"No, loppuiltapäivällä on ohjelmassa yhteistyötaitojen kehittämistä, kait se on tarpeen raksamiehelläkin. Ja se kouluttaja Terttu-Marjatta Huttunen-Möttönen vaikuttaa ihan simpsakalta naiselta katsella, että voihan siellä taas iltapäivän olla. Vaikka itse asiasta ei mitään ymmärräkään. Mutta eipä kyllä tunnu ymmärtävän Terttu-Marjattakaan mitään ”empi"

Tämähän on sitä Risikon/Stubbin/Kokoomuksen ajamaa vastikkeellista sosiaaliturvaa...

Kokkomus arvosteli aikoinaan temputusta , mutta on siirtynyt itse ajamaan sitä...

Käyttäjän MaunuIdnpn-Heikkil kuva
Maunu Idänpään-Heikkilä

Olisihan se juhlaa jos yrittäjällä olisi varaa lähettää työntekijöitä Oulusta Helsinkiin. Sittenhän meidän rakennuksilla olisi vain Suomalaisia. Verottajasta nyt vielä selviää, tilanne ei ole niin hankala kun kirjoitus antaa ymmärtää, mutta TES vaatimukset ampuvat kuitenkin tuntihinnat päällikkötasolle lähetettyjen työntekijöiden kohdalla. Jatketaan siis näin ja tuetaan hymyssä suin laajenevaa EU:ta kunnes TES neuvottelijat näkevät arki-Darwinismin norsunluutornistaan.

Toimituksen poiminnat