tuomoluoma

Samanmielisyyden suurvalta

Wikipedian mukaan kokouksessa keskustellaan ja tehdään päätöksiä. Paitsi suomalaisessa kokouksessa, siellä nyökytellään päätä ja lykätään päätöksiä. Vaikeneminen on kultaa ja konsensus hopeaa. Päätöksiä ohjaa pienin yhteinen nimittäjä ja tavoitteena on yhteinen päätös – ihan sama onko se oikea tai edes hyvä. Osallistuja voi olla ammattitaidotonkin, kunhan vaan on samanmielinen ja kärsivällinen.

Miksi? Samanmielisten seurassa on turvallisempaa ja me suomalaiset emme pelkää mitään niin paljon kuin epäonnistumista ja kriittistä palautetta. Kun kukaan ei ota kantaa mihinkään, niin jokainen voi mielessään dupata haluamansa vastaukset. Ja kaikilla on hyvä mieli.

Teemu Selänne valotti taannoin Loirinuotiolla -ohjelmassa menestyksensä avainasioita, hän sanoi että ”miten sä voit panna paremmaksi, ellet sä saa rehellistä palautetta”. Naulan kantaan! Miten mikään voi muuttua, kehittyä tai parantua, jos kulttuuriin ei kuulu avoin ja rehellinen palaute? Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.

Meillä on tapana naureskella ruotsalaiselle diskuteeraamiselle, mutta se juuri on erilaisten mielipiteiden väsymätöntä sovittamista. Ja tulokset näkyvät naapurissa. Sen vaihtoehtona on suomalainen tapa: istua kokouksessa hiljaa ohimosuonet pullistellen ja illalla kotona uhota puolisolle, että ”minä meinasin sanoa siellä suorat sanat”. Pikkujouluissa sitten sanotaan kaikki kerralla ja loppu on yleensä historiaa.

Tämän päivän politiikassa saamme nauttia samanmielisyyden kulttuurin hedelmistä: viimeiset hallitukset eivät ole saaneet aikaiseksi ensimmäistäkään tarvittavaa isoa päätöstä. Suurin meriitti on ollut se, että eri linjoilla olevat puolueet ovat pystyneet tekemään hyvää yhteistyötä. Tätä kutsutaan nykyään politiikaksi ja sen tuloksia konsensukseksi. Ja konsensuksella ei ole tulosvastuuta.

Samanmielisyys tappaa kaiken keskiarvosta poikkeavan. Se sammuttaa onnistumisen riemun ja vähättelee epäonnistumisen tuskaa. Se suosii normeja ja rakastaa sääntöjä. Se tekee meistä tasapaksuja ja harmaita suorittajia. Se tekee meistä koulun mallioppilaan, jota opettaja kehuu ja joka voittaa kaikki hymypatsaat. Mutta EU:ssa ja globaalissa kilpailussa "pahat pojat" tekevät parhaat diilit. 

Suomi on samanmielisyyden kulttuurin suurvalta, jossa kaikki muut päämäärät ja ihanteet uhrataan konsensuksen alttarilla. On paljon tärkeämpää olla samaa mieltä, kuin tehdä oikeita ja tarvittavia päätöksiä. On uralla palkitsevampaa myötäillä vaieten, kuin esittää eriäviä mielipiteitä tai parannusehdotuksia. Vai koska olette nähneet rekryilmoitusta, missä haetaan värikästä ja kantaa ottavaa työntekijää?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän karifa kuva
Kari Fagerström

Hyvä kirjoitus ja täysin totta. Olisiko jo aika tunnustaa, että olemalla mukana Eurossa ja EUssa on meidän ainoa vaihtoehto olla hiljaa ja kuunnella sitä, mitä ne muut siellä maailmalla meidän puolesta päättää, tästä syystä täällä lähinnä keskustellaan saako homot mennä naimisiin...

Toimituksen poiminnat