*

tuomoluoma

Diskutera mera

80-luvulla, kun Suomessa vielä painettiin veren maku suussa sota-ajan urotekojen nostalgiassa, oli tapana naureskella naapurin svenssoneille. Kuinka pojat käyttivät hiusverkkoa varusmiespalveluksessa ja armeija kehitti pierutonta hernekeittoa, jotta teltassa olisi mukavampaa asua.

Ei naurata enää. Ruotsalainen yhteiskunta on pystynyt sopeutumaan paljon tehokkaammin maailman muutokseen ja yrityksien kasvu on huomattavasti Suomea paremmilla raiteilla. Suomen talouden kasvu on tällä hetkellä itse kuin pieruton hernekeitto: ei haise, ei maistu, eikä sitä edes taida olla olemassa.

Yksi irvailun kohteista oli ruotsalainen diskuteeraamisen kulttuuri. Loputonta rupattelua avoimen kantaaottavassa ilmapiirissä pidettiin suomalaisessa halki-poikki-pinoon kulttuurissa ”akkojen hommana”.

Ei olisi pitänyt, sillä siinä taitaa olla yksi merkittävimmistä ruotsalaisten paremmuuden salaisuuksista. Otetaan esimerkki.

Kun johtaja Svensson on palaverissa, siellä on avoin ja keskusteleva ilmapiiri. Kokous on hyvin organisoitu ja kaikki esittävät innolla omia mielipiteitään. Keskustelua jatketaan vaikka hamaan tappiin saakka niin, että kun lopuksi päästään kaikki tyydyttävään yhteiseen sopimukseen, jokainen osapuoli seisoo päätöksen takana.

Kun Svensson menee illalla kotiin, hän ottaa lasin viiniä ja sanoo vaimolleen: ”kyllä oli hyvä kokous ja minun mielipiteeni tuli kuulluksi, sitoudun 100%:sti yhteisiin päätöksiimme”.

Johtaja Virtanen istuu samanlaisessa kokouksessa, missä puheenjohtaja runnoo läpi ”tehokkaasti” pienen piirin ennalta päättämiä asioita. Virtasella verenpaine nousee ja ohimosuonet pullottaa, mutta hän ei sano sanaakaan koko kokouksen aikana, vaikka mieli tekisi monessa kohtaa. Virtanen on rakentanut uraansa menestyksekkäästi nyököttelevällä samanmielisyydellä. Siksi hän on johdon mielestä äärimmäisen yhteistyökykyinen kaveri.

Kun Virtanen menee kotiin, hän vetäisee tiukan kossun ja sanoo vaimolle: ”voi p…kele mikä palaveri, aivan hulluja päätöksiä, minä j…lauta meinasin sanoa suorat sanat, minä meinasin, niin hulluihin päätöksiin minä en ainakaan ikinä sitoudu”.

Jokainen voi ihan itse päätellä, kumman kokouksen pohjalta tullaan todennäköisesti tekemään parempia tuloksia.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Meidän ja ruotsalaisten välisen eron voisi luonnehtia myös näin: Suomessa päätetään ensin ja mietitään sitten, kun taas Ruotsissa mietitään ensin ja päätetään sitten. Eipä yllätä, kumpi konsti tuottaa parempia tuloksia.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kultturieroista tuli mieleeni eräässä kansainvälisessä seminaarissa esitetty
kuvailu siitä kuinka eri maissa ilmaistaan erimielisyys.

-Saksalainen sanoo: "I disagree!"
-Amerikkalainen sanoo: "That's bullshit!"
-Britti sanoo: "I see your point but there might be some other aspects to be considered."
-Japanilainen sanoo: "I agree!"
-Ruotsalainen sanoo: "Let's form a working group to discuss this further."
-Suomalainen sanoo: "-------"

Toimituksen poiminnat