*

tuomoluoma

Ylitarkastaja vai ylimahdollistaja?

Byrokratiasta on turha syyttää virkamiehiä, se on poliittisen pelin tulosta. Pelin, jonka tavoitteena ei ole kansan, vaan oma paras: miten pysyä vallassa ottamatta vastuuta.

Harva yritys on niin huonosti johdettu kuin monet julkisen puolen organisaatiot. Vai luuletteko, että kansainvälisesti toimivassa pörssiyrityksessä olisi mahdollista tehdä länsimetrot? Ilman seuraamuksia.

Siitä huolimatta juuri julkinen puoli, ja tuolla osaamisella, säätää ja valvoo meitä. Tarkastaa ja ylitarkastaa. Määrittelee, kuka on hyvä ja kuka on paha. Pelottelee ja rankaisee.

Mutta ei itse tee niin kuin opettaa. Päinvastoin, niin kuin on nähty, häntä heiluttaa koiraa monessa kohtaa yksityisille apajille.

Vihervasemmistolainen media on älynnyt tämän asetelman. Se on tehnyt tästä idealismin ja arkijärjen vastakkainasettulusta retoriikkageneraattorin, jolla pääsee joka päivä lööppeihin. Jos haluaa. Ja klikeillä elävä perinteisten lehtitalojen henkitoreissaan oleva media haluaa. Kärpäsistä tehdään härkäsiä.

Tämän kaiken positiivisuusmölön ja siitä väkisin väännetyn vaaliretoriikan keskellä olisi ihan hyvä välillä miettiä sitä, mikä saa meidät itse kunkin oikeasti positiiviseksi?  Onko se nämä kaikki tarkastus-, viranomais-, ylinopeus-, rajoitus-, eivoitehdä-, eisaaolla-, ja sun muut kriteerit?

Vai onko se ympäristö ja yhteiskunta, jossa saa tehdä ja yrittää paljon vapaammin. Olla oma itsensä. Elää ja nauttia. Olla kritisoimatta ja elää omaa elämäänsä.

Silloin, kun sitä hyvinvointisuomea missä elämme rakennettiin, niin vapaa yrittäminen ja hieltä haiseva rento tyyppi olivat hyveitä. Sillä energialla tämä kaikki, mistä nyt nautimme, on rakennettu. Yrittämisellä ja yritteliäisyydellä, maailmassa jossa on vapaus yrittää ja saa palkinnon jos on virtaa.

Tämän päivän Suomessa tämä kaikki on kääntynyt päälaelleen: nyt ihannoidaan sääntöjen noudattamista ja veronmaksamisesta on tehty hyve. Ja näiden asioiden kyseenalaistamisesta on tullut suurinta junttiutta, mitä voi yhteiskunnassa kokea.

Kun katsoo naapureitaan, niin siellä on melkoinen määrä kaiken maailman valvojia ja ylitarkastajia. Ihmisiä, joiden tehtävä on valvoa meitä, valvoa että mitään ei tehdä toisin. Vaikka kaiken kehityksen polttoaineena on aina ollut toisin tekeminen.

Mitä jos tekisimme sellaisen radikaalin muutoksen, että kaikista ylitarkastajista tulisikin ylimahdollistajia.

Sen sijaan, että he etsivät epäkohtia mihin puuttua, he etsisivätkin mahdollisuuksia mihin tarttua?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Kyllä Suomi on jo pitkälti virkamiesdiktatuuri, jossa vain poliitikot vaihtuvat.

Uusia veroja etsitään jatkuvasti, kun entisiä ei voi korottaa riittävästi virkakoneiston tarpeisiin.

Nyt ei verovarat riitä enään liikenteen infran ylläpitoon.

Toimituksen poiminnat