*

tuomoluoma

Miksi Suomi ei digitalisoidu?

Digitalisoitumisesta on jo nyt tullut monen yrityksen pahin painajainen, vaikka elämme vasta muutoksen alkua. Gartner ennustaa, että jo tänä vuonna 20% kaikista markkinajohtajista menettää ykköstilansa yrityksille, jotka on perustettu vuoden 2000 jälkeen.

Suomessa käytännössä kaikki uudet työpaikat syntyvät pieniin ja uudenlaisiin yrityksiin. Tästä huolimatta moni vakiintunut yritys epäröi edelleen lähtötelineissä pitäisikö panostaa digitalisoitumiseen vai ei?

Digitaalisessa kilpajuoksussa vakiintuneilla yrityksillä olisi etuja, jotka tulokkailta puuttuvat: pääoma, resurssit, suhteet ja toimialatieto. Mutta asenne ja rohkeus puuttuvat. Tämä juuri jättää oven auki uusille haastajille.

Perinteisten yritysten pitää ymmärtää, että pahin kilpailija ei ole enää naapurin Kolehmainen, vaan kovimmat haastajat tulevat useimmiten oman toimialan ulkopuolelta. Asiakaslähtöisiä pilvipalveluita kehittävien uusien ketterien softafirmojen tuntuu olevan paljon helpompaa omaksua perinteisen fyysisen maailman haasteet kuin päinvastoin.

Miksi sitten monet vakiintuneet yritykset reagoivat digitalisoitumiseen niin hitaasti? Miksi ne haluavat pitää kiinni vanhentuneista teknologioista, tuotteista ja palveluista, kun ympärillä digitalisoitumisen mahdollisuudet omaksuneet (usein uudet) toimijat hurmaavat asiakkaat uusilla innovaatioillaan?

OHESSA 10 SYYTÄ:

1) Ylimielinen asenne

Startuppeja ei pidetä potentiaalisena uhkana, koska ne eivät ole vielä saaneet aikaan mitään konkreettisia tuloksia yrityksen toimialalla. Kilpailijoina pidetään vaan samoilla pelisäännöillä ja mittareilla toimivia yrityksiä.

2) Ennustaminen peräpeiliin katsomalla

Uudet uhkat eivät löydy kuukausia vanhoja asioita kertovista perinteisistä talouden raporteista, eikä niitä noteerata vakiintuneiden tutkimusfirmojen kilpailijaraporteissa. Ainoa tapa löytää potentiaalit uhat on tiivis ja jatkuva asiakasdialogi sekä siihen linkittyvä syvä teknologisten mahdollisuuksien tunteminen.

Kun perinteisissä mittareissa alkaa näkyä startup -kilpailijan vaikutus, niin silloin on liian myöhäistä reagoida.

3) Menneeseen nojaava kompromissikulttuuri

Johtoryhmät hakevat menneeseen nojaavaa konsensusta ja kompromisseja sekä yrittävät neutralisoida uusia ideoita suuremmalla innolla, kuin mitä ovat valmiina pienimpäänkään muutokseen.

4) Liian hidas päätöksenteko

Kiihtyvä teknologinen kehitys, yhä isommat määrät informaatiota ja muuttuvan toimintaympäristön mukanaan tuomat lisääntyneet riskit ovat entisestään hidastaneet johtoryhmien kykyä tehdä päätöksiä.

5) Itsetyytyväisyys olemassa oleviin liiketoimintamalleihin

Monet yritykset eivät osaa kuvitella uutta todellisuutta, jossa vanhat liiketoimintamallit eivät enää ole kilpailukykyisiä, joten ne eivät edes tunnista tarvetta muuttua. Mutta uudet liiketoimintamallit eivät välitä historiasta tai perinteistä.

6) Nykyisen liiketoiminnan kannibalisoimisen pelko

Vaatii todella vaikeita päätöksiä ja kovaa johtamista lähteä kannibalisoimaan liiketoimintaa, jolla on rakennettu yrityksen tähänastinen menestys. Mutta jos sitä ei tee itse, niin tulee joku muu ja tekee sen.

7) Kannattavuuden romahtamisen pelko

Monilla uusilla digitaalisuuteen perustuvilla liiketoimintamalleilla on pienemmät marginaalit kuin perinteisissä bisneksissä. Lisäksi digibisneksessä investoinnit pitää tehdä paljon etupainotteisemmin ja aggressiivisemmin kuin perinteisessä suunnitelmataloudessa. Tämä asettaa taloudellisten riskien ottamiselle aivan erilaisia haasteita, kuin mihin perinteiset kvartaalikapitalismissa eläneet yritykset ovat tottuneet.

8) Perinteinen siilo-organisaatio ei skaalaudu asiakaskokemuksen johtamiseen

Perinteisiä organisaatioita johdetaan tiukoilla toimenkuvilla ja siiloissa, joissa päätöksenteko on hierarkista ja joissa jokainen vastaa vain omasta tontistaan. Digitaalinen asiakas sen sijaan näkee yrityksen yhtenä kokonaisuutena poikki koko organisaation välittämättä siitä, kuka ja missä tekee mitäkin, kunhan asiat hoituvat. Uusia digitaalisia liiketoimintamalleja ei pysty istuttamaan vanhoihin organisaatio- ja johtamismalleihin.

9) Jos ideoita ei keksi itse, niin niitä pitäisi ostaa

Toisin kuin Yhdysvalloissa ja Kiinassa, Pohjoismaissa ei yksikään startup ole tehnyt exittiä niin, että suuri pohjoismainen yritys olisi ostanut sen. Google & kumppanit ostavat päivittäin kymmeniä uusia yrityksiä. Jos ideoita ei keksi itse, niin silloin niitä pitää ostaa.

10) Teknologiauskovaisuus

Yrityksien johdossa on edelleen hyvin syvällä usko siitä, että transformaatioprosessi on teknologiaratkaisuja ja järjestelmähankintoja. Todellisuudessa se on muutosjohtamisprojekti, jossa suurimmassa roolissa on yrityskulttuurin muutos.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Suomea on pidetty perinteisesti tahdottomana ajopuuna. Koordinaatio puuttuu.

Muut vaikuttavat Suomen kehitykseen ja Suomi yrittää pakosta sopeutua niihin.

Yleensä niistä tulee torsoja, koska niitä ei integroida toisiinsa, vaan hätäpäissään etsitään toisistaan erillään olevia ratkaisuja tapauskohtaisesti.

Käyttäjän SeppoIlvessalo kuva
Seppo Ilvessalo

Hyvä ja tervetullut puheenvuoro. Epäilen kuitenkin, mahtaako digitalosoituminen muuallakaan sujua ilman vastaavia ongelmia. Se ei tietenkään ole hyvä syy pysähtyä menneeseen. Suurin ongelma lienee siinä, että olemassa olevan bisnesmallin muuttaminen on aina riski, joka pelottaa, voi viedä muutosagentin uran sivuraiteelle jne. Ehkä olemme myös kansana staattista pysyvyyttä rakastavia, vai mitä johtopäätöksiä voi tehdä siitä, että vanhojen rakenteiden sitkeimmät ylläpitäjät, vasemmistopuolueet ja keskusta, nauttivat niin suurta suosiota?
Fiksulle yritysjohdolle löytyisi kyllä keinoja uudistaa yritystään, jos halua olisi. Oma kokemukseni aktiivivuosiltani on kuitenkin se, että toimintaympäristön analysointia ja strategista ajattelua ei erityisemmin pidetä arvossa, pikemminkin raskaana ja tylsänä ajanhukkana. Ei sellaisessa yrityskulttuurissa synny mitään uutta.Erilaisilla yritystuilla vielä pahimmassa tapauksessa tuetaan kannattamatonta toimintaa milloin milläkin argumenteilla maatalouden tapaan. Kulttuurimme ei siis oikein taida suosia uudistustumista.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

90-luvulla ainakin tuntui siltä, että Suomi oli melkoinen edelläkävijä erilaisissa digitaalisissa palveluissa.

Esimerkiksi laskujen maksaminen netissä, vaikkapa suoraveloituksella tai itse näppäilemällä, ei Ruotsissa käynyt päinsä lainkaan. Siellä piti täyttää käsin eräänlainen tilisiirtolomake ja lähettää se kuoressa pankkiin.

Samaten korttimaksujen yleisyys on Suomessa ollut etuajassa miltei kaikkiin muihin eurooppalaisiin maihin verrattuna. Saksassa saattaa vieläkin taksikuski katsoa otsa rypyssä, kun tarjoaa muovia maksuksi. Puhumattakaan siitä, että matkapuhelimien yleisyydessä ja erilaisissa sovelluksissa Suomi on ollut maailman kärkeä.

Ei siis ole syytä liikaa taivastella vanhanaikaisuuttamme ja lisäksi on syytä ymmärtää, että digitalisoituminen ei ole itseisarvo sellaisilla alueilla, joilla pärjätään hyvin ilmankin. (Esimerkiksi äänestäminen, jonne en suurin surminkaan haluaisi digitalisaatiota).

Toimituksen poiminnat