*

tuomoluoma

Takaisin tervanpolton Impivaaraan?

Kun kivikauden kolli aikanaan ajeli nelikulmaisilla kärrynpyörillä kolisevin akselein villisikojen perässä, hän halusi vain yhtä asiaa: päästä lujempaa.

Innovatiivisin luolamies keksi ottaa pikkuisen pois neliön kulmista ja huomasi, että vauhti kasvaa. Hän oli kunkku ja pärjäsi parhaiten. Pian hänen kilpailijansa keksivät ottaa hieman enemmän. Ja kun taas seuraava keksi ottaa vielä enemmän, niin pikkuhiljaa keskinäisen kilpailun tuloksena syntyi pyörä.

Pyörä keksittiin kilpailun, ei valtion innovaatio-ohjelman, tuloksena

Kaiken sen hyvinvoinnin ja kehityksen, jonka tuloksista tänä päivänä nautimme ja joka erottaa meidät luolamiehistä, motiivina on ollut kilpailu. Ja välineenä yrittäminen. Halutaan saada enemmän kuin muut ja kehitetään parempaa. Kilpailu on koodattu ihmisiin myös geneettisesti, me haluamme kilpailla ja nautimme siitä. Miksi muuten puolet television ohjelmatarjonnasta on urheilua ja kilpailuja?

Kilpailu on ihailtua ja hyväksyttävää joka paikassa muualla, paitsi elinkeinoelämässä. Ja hyvinvointivaltion palveluiden tuottamisessa. Aidon kilpailun tukahduttamiseksi olemme kääntäneet tasa-arvonkin käsitteen päälaelleen: tärkeää ei ole enää se, että kaikki lähtevät samalta viivalta, vaan se, että kaikki tulevat yhtä aikaa maaliin.

Vaikka meidän pitäisi luoda yhteiskunta, jossa menestyminen on ihailun ja haaveilun, eikä kateuden ja närkästyksen kohde.

Pohjoismaisten kilpailuviranomaisten yhteisraportissa ”A Vision for Competition – Competition Policy towards 2020” korostetaan tehokkaan kilpailupolitiikan ja vapaan kilpailun edellytysten valvonnan merkitystä talouskasvun ja hyvinvoinnin turvaamisessa.

Silti vapaa kilpailu on Suomessa pelote, jolla uhataan eriarvoisuuden kasvavan, syrjäytymisriskien lisääntyvän ja tuloerojen räjähtävän. Niin kuin nyt on nähty sote-keskustelussa.

Tosiasiassa vapaa kilpailu on ainoa mekanismi, jonka seurauksena syntyy parempia suoritteita ja kaikkien elintaso ja sitä kautta hyvinvointi kasvavat. Myöskin niiden, jotka eivät itse pärjää kilpailussa.  

Kilpailua synnyttävät yrittäjät ja yrittäminen. Mutta nykyisessä hyvinvointivaltiossamme yrittäjien asema on jäänyt korporaatiopolitiikan jäätävään varjoon. Ay-liikkeen johdolla yrittäjistä on tehty yhteiskunnan torppareita - piikoja ja renkejä, joilla ei ole sananvaltaa edes omissa asioissaan.

Sen sijaan veronmaksusta on tullut hyve ja tulonsiirtojen varassa elämisestä kansalaisoikeus. ”Raha tulee seinästä, ruoka kaupasta ja sähkö töpselistä” on uusi standardi ilman mitään pohdintaa siitä, että jonkun täytyy oikeasti työllään maksaa se kaikki.

Kansalaiset ovat ulkoistaneet vastuunsa yhteiskunnalle ja ovat valmiita maksamaan korkeaa veroa siitä. Vastineeksi yhteiskunta holhoaa ja sääntelee kansalaiset nöyriksi. Täydellinen rakkausavioliitto, mutta tappaa täysin yrittämisen ja kilpailun!

Globaali maailma ympärillä menee täysin toiseen suuntaan: digitalisaatio ja avoin kilpailu ovat tehneet siitä paljon aikaisempaa demokraattisemman, yhä useammilla ihmisillä on enemmän mahdollisuuksia menestyä kuin koskaan aikaisemmin.

Siksi yhä useampi ihminen maailmassa yrittää enemmän ja paremmin. Tuolla jossakin neljä miljardia ihmistä haluaa tehdä meidän työmme halvemmalla ja paremmin.

Paradoksaalista, mutta tässäkin markkinataloudella on saavutettu se, mitä Suomi sosiaalidemokratialla tavoittelee – huonolla menestyksellä.

Meidän pitää nopeasti herätä vapaan kilpailun, yrittämisen ja oikean tasa-arvon kannustamiseen. Muuten taannumme takaisin tervanpolton ja oravanmetsästyksen impivaaralaiseen aikaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat