Brutaalia aritmetiikkaa

Pohjoismainen aluekehityksen keskus Nordregio julkaisi viime viikolla tiedon, jonka mukaan Suomi on ainoa Pohjoismaa, jonka alueella väkiluku vähenee niin luonnollisen väestönmuutoksen (syntyvyyden) kuin kokonaismuuttoliikkeenkin osalta.

Samaan aikaan kun maailmanennätyssuuret ikäluokat eläköityvät ja eläkkeistä on rahastoitu vain vajaa neljännes, työtuloillaan eläkemaksuja maksavat työntekijät vähenevät dramaattisesti.

Sen lisäksi sosiaalisten tulonsiirtojen määrät tekevät joka vuosi uusia ennätyksiä. Asumistuki on jo noin kaksi miljardia vuodessa ja uudet sukupolvet ovat syntyneet maailmaan, jossa tuet ovat enemmän kansalaisoikeus, kuin hätäapu – mihin ne aikoinaan tarkoitettiin.

Nykyinen maahanmuuttopolitiikka ei tuo tähän mitään ratkaisua. Suomella on maailman paras brändi houkuttelemaan tänne sosiaalisista tulonsiirroista kiinnostuneita. Sehän on jo nähty. Mutta kun hyvin koulutetut, kansainväliset ja fiksut ihmiset tekevät henkilökohtaisia päätöksiä lähteä elämään ja tekemään töitä johonkin uuteen maahan, he tuskin valitsevat Suomea. Vai valitsisitko itse kylmän ja pimeän maan, jossa sekä verotus että hinnat ovat maailmanennätyskorkeaa tasoa.

Ja nimenomaan hyvin koulutettuja korkeaa lisäarvoa tuottavia ihmisiä me tarvitsisimme, sellun keittämisessä me emme ole kilpailukykyisiä.

Olemme pian tilanteessa, jossa yhden työssäkäyvän sivukuluilla elätetään kahta tulonsiirtojen saajaa. 2008-2016 menot ovat kasvaneet 11 mrd ja tulot vain 5 mrd, vaikka verotusta on kiristetty merkittävästi. Maailmanennätyskorkea verotuskaan ei riitä lähellekään kattamaan kasvavaa tarvetta edes nyt. Puhumattakaan sitten, kun suuret ikäluokat oikeasti ovat vain saamapuolella ja maksajana ovat historian pienimmät ikäluokat.

Sen sijaan jo nyt korkeat verot ja hinnat ovat halvaannuttaneet yrittäjyyden. Mutta yrittävät ja hyvätuloiset ihmiset eivät nouse barrikadeille. He vähentävät työntekoa, eivät tee riski-investointeja tai muuttavat ulkomaille. He siirtyvät, tekemättä enempää asiasta numeroa, takavasemmalle hyödyntämään globaalin maailman uusia ja parempia mahdollisuuksia. Se on valtava menetys, koska eniten tienaava 10 % maksaa valtion tuloverokertymästä noin 70 %. Kenen verotuloilla sitten maksetaan asumistuet?

Suomi oli vielä vuonna 1990 käytännössä täysin velaton maa, joka oli täynnä elämänsä kunnossa olevia veronmaksajia. Se moodi tuntuu jääneen monen päättäjän päähän. Vaikka tilanne on muuttunut dramaattisesti. Hyvinvointivaltio on velkaantunut yli 100 miljardia, mutta se on syömävelkaa. Samaan aikaan infra on rapistunut kymmenien miljardien korjausvelkaan ja valtioyhtiöiden osakkeita on myyty kymmenillä miljardeilla euroilla. Köyhä maa on elänyt jo pitkään kulutusluotolla ja säästöjä polttamalla.

Syyllisiä haetaan helposti ulkopuolelta, vika on milloin digitalisaatiossa tai globalisaatiossa ja euroon liittyminen sekä Venäjän kaupan hiipuminen on aiheuttanut sitä ja tätä.

Ei. Vika on ihan meissä itsessämme: kyvyttömyydessämme sopeutua, muuttaa kurssia ja tehdä vaikeita päätöksiä.

On pölhöä populismia odottaa kolmatta ihmettä Neuvostoliiton ja Nokian jälkeen. Yllättävä suotuisa kehitys tai tyhjästä ilmestyvää sankari eivät tule korjaamaan tilannetta. On turha odottaa Suomea pelastamaan sankaria, kenellä on Nalle Wahlroosin varat, Stephen Hawkingsin viisaus ja äiti Teresan mieli.

Muutos pitää tehdä itse kunkin ihan itse. Mutta sehän siinä onkin juuri se vaikein asia. Ottaa vastuu omasta itsestään. On suuri tragedia miten vastuullisuus on kahden sukupolven aikana muuttunut kansallisesta vahvuudesta kansalliseksi heikkoudeksi.

tuomoluoma

Olen helsinkiläinen liike-elämän pitkän linjan ammattilainen. Minulla on ollut tilaisuus olla monessa mukana, kohdata elämää ja sen monimuotoisuutta monelta eri kantilta. Eniten minua kiinnostaa ympäröivän maailman muutos: miten pystymme luopumaan vanhoista tavoistamme ja saavutetuista eduistamme, kun joudumme kohtaamaan aivan uudenlaiset olosuhteet elää ja tehdä töitä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu