*

tuomoluoma

Suomen tarina - ja sen seuraus

Sodan jälkeen Suomi oli köyhä ja kyykyssä, esimerkiksi Helsingissä yli 6.000 ihmistä asui vanhoissa pommisuojissa ja maakuopissa. Vasta tuolloin alkoi Suomen nykyiseen asemaan johtanut vaurastuminen: eli myöhään ja valtiojohtoisesti.

Sotakorvaukset nousivat suureen rooliin elinkeinoelämässä ja ihmisiin iskostui syvälle ajatus valtion vastuun ensisijaisuudesta. Neuvostoliitto nousi tärkeään rooliin valtion vaurastumisessa, vaikka sen kanssa tehtiin vaihtokauppaa, jossa jäänmurtajien ja DDR -tyylisten vaatteiden maksuna saatiin halpaa öljyä ja huonolaatuisia koneita. Vai onko joku nähnyt jossain muussa länsimaassa Ladoja tai Belaruksia?

Sen ajan seurauksena syntyi korkeasti jalostettujen kuluttajabrändien ja kaupallisen kulttuurin kehitysmaa – Suomi.

Vapaa kansainvälinen kilpailu tai yksityisyrittäjyys olivat sivurooleissa, kun elinkeinoelämässä voittojen ja palkkojen välinen tulonjako määriteltiin poliittisilla päätöksillä ”oikeudenmukaiselle tasolle”.

Sen lisäksi tuo aika, jolloin nykyinen hyvinvointivaltio synnytettiin, oli rakenteellisesti hyvin poikkeuksellinen ja ohimenevä.

Silloin väestön ikärakenne ja globaali ympäristö olivat Suomelle ainutkertaisen edullisia. Ahkeruudesta sai konkreettisen merkittävän palkinnon ja kaikkeen näytti olevan varaa, kunhan vaan yritti.

Sota ja sen jälkeinen kylmän sodan aika kasvattivat kansallista yhtenäisyyttä ja tekivät suomalaisista suuria tasa-arvon ystäviä. Mutta samalla aseveliajattelun ”kaveria ei saa jättää” –ajattelu ylikorostui ja kääntyi päälaelleen. Tukahdutettiin yrittäjyys ja yksilön vastuu.

Vanha ”kaikki lähtee samalta viivalta” tasa-arvo käsite muuttui sosiaalidemokraattiseksi ”kaikkien pitää tulla yhtä aikaa maaliin” käsitteeksi.

Äärimmäisestä tasa-arvon tavoittelusta kasvoi este vaurastuttavalle talouspolitiikalle ja riittävän joustaville työmarkkinoille. Jatkuvan kasvun keskellä syntyi poliittinen kulttuuri, jossa parhaiten menestyi palkankorotusten ja tulonsiirtojen puolesta kampanjoimalla.

Kun 80-luvun puolivälissä rahamarkkinat vapautettiin ja otettiin lopullinen askel avoimeen globaaliin maailmaan, lähti mopo täysin käsistä. Talous ylikuumeni, jobbarit löysivät tilaisuutensa ja tavallisen kansan pää meni sekaisin, kun rahaa sai helposti ja paljon.

Sitten vielä Neuvostoliitto kaatui. Tuli 90-luvun lama. Sen seurauksena kymmeniä tuhansia pääosin terveitä kotitaluksia ja yrityksiä kaadettiin, että pankit saatiin pelastettua. Taas tuli yksi naula yrittämisen arkkuun.

Mutta taas löytyi Neuvostoliiton jälkeen seuraava N:llä alkava pelastaja: Nokia.

Nokia oli parhaimmillaan yli 4% BKT:sta ja Suomea johdettiin täysin sen ehdoilla. Mutta hinta oli kova. Globalisaation vaikutukset ja ympärillä tapahtuva rakennemuutos eivät näkyneet Nokian varjosta ja Suomi tuudittui ajatukseen, että olemme kehityksessä mukana, koska meillä on Nokia. Toisin kävi.

Nyt sitten olemme tilanteessa, jossa joudumme vuosittain ottamaan miljardeja syömävelkaa, koska emme itse pysty rahoittamaan edes omaa "hyvinvointiamme". Putoamme koko ajan kansainvälisissä vertailuissa ja media on täynnä surkeustarinoita ja kauhuesimerkkejä kannustamisen ja onnistumistarinoiden sijaan. Ja vika on aina olosuhteissa.

Jos emme pärjää muun maailman tahdissa, niin vika ei ole EU:ssa, globalisaatiossa, digitalisaatiossa, eikä edes Venäjän kaupan hiipumisessa.

Vika on meissä itsessämme: kyvyttömyydessämme sopeutua, muuttaa kurssia ja tehdä päätöksiä.

Ja on pölhöä populismia odottaa kolmatta ihmettä Neuvostoliiton ja Nokin jälkeen. Yllättävä suotuisa kehitys tai tyhjästä ilmestyvä sankari eivät tule korjaamaan tilannetta.

Meidän pitää päästä irti naiivista uskosta kalevalaistarinan kaltaiseen saagaan hyvinvointivaltiosta ja sen rakentaneesta ahkerasta kansasta. Se oli silloin, enää siitä ei ole jäljellä muuta kuin tuo tarina.

Tarina ajasta, kun omalla yrittämisellä sai paljon enemmän itselleen. Ajasta, kun oli pakko, koska ei ollut sosiaaliturvaa. Ajasta, jolloin jokaisella ihmisellä oli motiivi tehdä työtä ja tuottaa lisäarvoa.

Tämän tarinan mukaan se missä olemme ja elämme, ei ole ihme. Ihme sen sijaan on, jos pääsemme nykyisellä tekemisellä tästä joskus takaisin ylös!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän Veli-MattiPoikela kuva
Veli-Matti Poikela

Voisiko tuota enää paremmin sanoa. Kiitos.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Eihän itäöljy mitään halpaa ollut.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Lainaus:
- yli 6.000 ihmistä asui vanhoissa pommisuojissa ja maakuopissa. Vasta tuolloin alkoi Suomen nykyiseen asemaan johtanut vaurastuminen

Vuonna 2017 "hyvinvointivaltio " Suomessa on 7 000 täysin ilman asuntoa ?
Leipäjonot -93 lähtien.
Kekkosen aikana Kepu,MSP.
-87 jälkeen
Kepu 4 kautta /16v
kok 2 kautta/ 8v

Toimituksen poiminnat