Pöyristymispornolla paremmaksi ihmiseksi?
Some on täynnä loukkaantumisia ja niistä syntyviä virtuaalisia joukkoliikkeitä, joiden kannattajien määrän alla jopa ammattipoliitikot ja yritysjohtajat taipuvat ”kansanliikkeen” toivomiin ratkaisuihin.
Viime aikojen kantopöllögate tai aino-aktivoituu-lentokoneessa olivat hyviä esimerkkejä siitä, että on mahdollisuus saada paljon kannattajia puolelleen, vaikka kukaan ei oikeasti tiedä, onko itse asia edes totta.
Mutta pöhinää tulee. Voi Kallion kahviloissa profiloitua paremmaksi ihmiseksi. Kenties voi päästä jopa parlamenttiin.
Pöyristyminen on 2010-luvun pornoa, jota ihmiset odottavat, kuin Hymy-lehteä 70-luvulla.
Sillä erolla, että nyt voi itsekin kommentoida lehteen "minustakin tuolla missillä on iso perse". Ja se juuri on räjäyttänyt koko kulttuurin.
Somekanavien kautta oman moraalisen ylemmyyden tunteen jakaminen on saanut aivan uudet mittasuhteet tehdä itsestään todellisuutta paremman ja tärkeämmän ihmisen. Kunhan vaan noukkii sopivat loukkaantumisen aiheet ja vouhkaa netissä.
Pöyristymispornolla on moni jopa päässyt politiikan huipulle. Ja tekee kaikkensa pysyäkseen siellä.
Ajan ilmiö on se, että monet pöyristymisaktivistit ovat marxilaisen porvariston sijaan ottaneet sortajaksi valkoisen miehen ja sorretuksi jonkin vähemmistöryhmän.
Ryhmän voi valita itse. Ja sorrettuja riittää. ”Valkoisia miehiä” on melkein 50% kansasta. Ja ihmiset janoavat tarinoita. Pöhinää piisaa.
Some on luonut mahdollisuuden sysätä uhriutumalla vastuun mitä kummallisimmista asioista toisten valittujen ihmisten harteille.
Ihmisten, jotka vain sattuvat olemaan eri mieltä. Tai isossa kuvassa ihmisten, ketkä eivät edes ole mitään mieltä, haluavat vain olla rauhassa.
Ja mediahan käyttää klikkijournalismissaan pöyristymispornoa sumeilematta hyväkseen.
Merkittävistä yhteiskunnallisista tapahtumista kirjoittamisen sijaan, toimittajat kaivavat kansaa pöyristyttäviä asioita ja kertovat jutuissaan, miten paljon joku on taas närkästynyt mistäkin asiasta.
Todelliset yhteiskunnalliset tärkeät teemat jäävät ääripäiden kinastelun varjoon. Oikeasti merkittävistä asioista ei puhuta, kun panokset menevät pöyristymisistä meuhkaamiseen.
Pitkässä juoksussa kuitenkin koko poliittisen järjestelmän tulevaisuuden uskottavuus on kiinni siitä, pystymmekö näkemään demokratian metsän poliittisen pöyristymisen puilta.
Nyt politikkojen täytyy pitää pää kylmänä. Pitkälle tulevaisuuteen kantavia päätöksiä ei pidä tehdä hetken somessa kiehuneiden tunteiden pohjalta.
Ja mitäs sitten tapahtuu, kun tunne muuttuu ja totuus vaihtuu toiseksi totuudeksi?
Jos siis eletään tunteiden, eikä totuuden ohjaamana.
Harvinaisen hyvää tekstiä Kokkareelta.
Ja kuten sanoit media ottaa tästä kaiken irti, sitten ihmetellään miksi monet ihmiset (itse mukaanlukien) Ei jaksa enää lukea ”oikeita” uutisia (valta mediaa) vaan etsii niitä toisenlaisia ”vääriä” medioita ja uutislähteitä!
Ilmoita asiaton viesti
Ja sielläkö muka ei pöyristytä?
Ilmoita asiaton viesti
Aika pitkään on suomen politiikkaan vaikuttanut ja mielipiteitä hallinnut pöyristyjät, itkusilmät ja kaiken maailman vinettäjät. Muistuttaa jokseenkin Oklokratiaa, jossa (rettelöitsevä) väkijoukko hallitsee.
Ilmoita asiaton viesti
Vrt. työväestön radikalisoituminen vallankumoukselliseksi massaliikkeeksi 1900-luvun alussa.
„Rähisijöitä“ aliarvioitiin liian kauan, aate kypsyi puhtaaksi ihmisvihaksi valkoista miestä kohtaan ja johti maassamme punaiseen väkivaltaan ja sisällissotaan.
Ilmoita asiaton viesti
Minun mielestä tämä ilmiö on jo laantumaan päin kun kaikkein suurin pöyristymispornotähti Ville Niinistö on ilmiselvästi laittanut jäitä hattuun. Muu vihervasemmisto kyllä yrittää jäljitellä hänen ainutlaatuista pöyristymisherkkyyttään ja draaman tajua jääden kuitenkin siinä leikissä kauaksi taakse. Pöyristymistä yritetään kyllä poliittisen kentän toisella laidalla ja keskelläkin mutta riittämättömät propagandaopinnot tekevät näistä ilmeisen läpinäkyviä ja amatöörimäisiä ulostuloja, lähinnä valituksia. Ei ole Villen kaltaista kansaa kiihottavaa ja barrikadeille rintaliivejä polttamaan pakottavaa aitoa, änkyttävää ja päätä puistattavaa eläytymistä. Sisällöllähän ei sinänsä ole mitään merkitystä, tunneihminen kun vastaanottaa viestin joka koostuu 90% muusta kuin sanoista tai tekstistä.
Ilmoita asiaton viesti
”Minun mielestä tämä ilmiö on jo laantumaan päin kun kaikkein suurin pöyristymispornotähti Ville Niinistö on ilmiselvästi laittanut jäitä hattuun”
Olet optimisti. Odotas kun vaalit tulevat tästä vähän lähemmäksi. Ja Villekin vain kaivaa lähtökuoppia päästäkseen taas kalifiksi kalifin paikalle.
Ilmoita asiaton viesti
Pöyristyjä-Ville pääsi agitoimaan Soinin asiassa tänään. Rintaliivit barrikaadeille!
Ilmoita asiaton viesti
Pöyristyttääkö tämä alla oleva tieto?
– -”Europarlamentaarikko Heidi Hautala (vihr.) ei antaisi jatkolupaa glyfosaatin myynnille, koska aineen turvallisuusarviointi ei hänen mielestään ole läpinäkyvää.
Hautalan mukaan vähän aikaa sitten kävi ilmi, että Euroopan elintarviketurvallisuusviraston raportin kymmenet sivut olivat suoria otteita glyfosaatin kehittäjäyhtiön Monsanton raportista.
– Olen kolmen edustajatoverini kanssa vienyt viraston EU-tuomioistuimeen, kun emme saaneet siltä kaikkia tieteellisen vertaisarvioinnin edellyttämiä tutkimustietoja. Pyrimme tällä muuttamaan torjunta-aineiden koko lupalainsäädäntöä avoimeksi. Sen vaatimat selvitykset tulisi jatkossa myös teettää riippumattomilla tahoilla eikä teollisuudella, Hautala toteaa.
Suomessa glyfosaattia saa käyttää rikkakasvien torjuntaan, mutta ei esimerkiksi viljojen pakkokypsyttämiseen.” – –
Lähde:
https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/selatetaanko…
—
Minua se pöyristyttää 😉
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta harvinainen pluspiste Hautalallle. Glyfosaattin validointi on jossain määrin epätieteellinen. Monsanto yksinkertaisesti pääsee monissa asioissa liian pitkälle USA:ssa, ja EU:n on hankala todistaa asioita oikeiksi tai vääriksi sitten perästä päin.
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin hyvä kirjoitus.
Ajallisena jatkumona on nähtävissä kehitys, jossa sosiaalinen media, erityisesti facebook, mahdollisti naisten poliittisen aktivoitumisen. Some loi naisille mahdollisuuden poliittiseen päätöksentekoon.
Tämä vertaantuu Täällä pohjantähden alla -trilogiassa kuvattuun työläisten ja torpparien poliittiseen aktivoitumiseen ja vallankumouksellisen liikkeen syntyyn 1900-luvun alussa.
Kuten työväestölle 1900-luvun alussa, some tarjoaa naisille „heikomman puolesta“ puhumisen mahdollisuuden ja massaliikkeen tuoman voiman. Samoin kun vasemmistolaisvallankumouksellisessa liikkeessä, toiminnan ytimessä on jaettu kokemus moraalisesta ylemmyydestä ja hallitsevan luokan (valkoisen miehen) moraalisesta kyvyttömyydestä.
Tästä tarkastelukulmasta uuden väkivaltaisen, vallankumouksellisen vihaliikkeen kehitystä on mielenkiintoistsa seurata.
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Katkooko sirppi kohta kauloja vai pelkkää viljaa? Pysyykö vasara työkalua vai ryhtyvätkö massat väkivaltaan valkoista miestä vastaan?
Ilmoita asiaton viesti
Ja mitä muuta ylläoleva keskustelu on kuin pöyristymistä?
Ns vaihtoehtomedia elää sen varassa .
Jytky sai ravintonsa pöyristymisestä.
Pöyristymisestä pöyristymisen sijaan olisi hedelmällisempää miettiä , miksi tiedon ja mielipiteen levittämiseen tarvitaan niin massiivinen määrä kielteisyyttä ja shokeeraavuutta.
Miksi ilmaisujen on oltava niin raakoja, väitteiden niin järkyttäviä ja tavan puhua ihmisistä ja ihmisille niin loukkaava.
Jotta se yleensä edes huomataan.
Ilmoita asiaton viesti